Se on avannut oven ympärilläni olevaan näkymättömään maailmaan.
Aina silloin tällöin voin astua tuosta ovesta sisään, tai sieltä astuu, joku muu salaperäinen energia minun maailmaani.
Kuljen koiran kanssa hiljaisessa metsässä ja yhtäkkiä ympärilläni alkaa leijua voimakas partaveden tuoksu ja tunnen, että joku henki toisesta ulottuvuudesta on vierelläni.
Tai, kun istun tuolissa ja tunnen, kuinka joku energia koskettaa hiuksiani, vaikka olen yksin huoneessa.
Näen pimeässä makuuhuoneessa värikkäitä valoja, jotka leikkivät keskenään ja säteilevät ympärilleen voimakasta energiaa.
Maailma alkoi näyttää yhtäkkiä kirkkaammalta, värikkäämmältä ja siihen tuli päivä päivältä syvempiä aspekteja.
Ennen puut olivat vain puita ja kivet kiviä, mutta heräämisen myötä ne alkoivat näyttää ja tuntua suoranaisilta luonnon ihmeiltä.
Voisin istua koko päivän yksin, hiljaa rantakalliolla ja kuunnella tuulen suhinaa ja laineiden liplatusta.
Luonnon keskellä en tunne itseäni koskaan yksinäiseksi.
Miksi meidän ihmisten pitää koko ajan tehdä jotain, suorittaa elämää. Itsensä äärelle pysähtyminen ja omien ajatusten kuuntelu, on monille ihmisille täysin mahdoton ajatus.
Pelkäämme katsoa sisäänpäin ja toimettomana oleminen tuntuu siltä, kuin aika kuluisi hukkaan.
Vaikka elämme edelleenkin tavallista ihmiselämää, minusta on mielenkiintoista ja kiehtovaa, kurkistaa aina välillä ympärillämme olevaan näkymättömään maailmaan ja tutkia sen salaisuuksia.
Toivottavasti se avautuu hetki hetkeltä enemmän ja sekoittuu pikkuhiljaa jokapäiväiseen elämäämme. Tuoden meille uudenlaisen, rakkaudellisen ymmärryksen ja kunnioituksen maailmankaikkeutta kohtaan.
Emme ole täällä yksin. Emme ole koskaan olleetkaan. Sen ymmärtäminen muuttaa koko maailmamme ja vie toivottavasti, kaikki meidät universumin olennot, kohti parempaa tulevaisuutta.
Pysähdy, näe ja koe elämä 🌞🌈🌞
Halaa puita 🐝🌲💖🌳🐝
Kuuntele hiljaisuutta 🌸🌼😉🌼🌸
Ole kiitollinen💫🙏🤗🙏💫
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti