Minä väsytän itseni työssä, jota siksi teen. Että pimeän hetkellä äänet ovat niin sanoneet. Ihana valo, onko portit jo auki. Ihana valo. Sinä olet aurinko.
Ja, jos se koko ajan pimitetään meiltä harmaan sumuverhon taakse, se vaikuttaa tosi paljon mielialaamme ja elämäämme.
Tai ainakin minun mielialaani, se vaikuttaa haitallisesti paljon enemmän, kuin ympärillämme vallitseva jatkuva sekasorto.
Aurinkoisina päivinä on ihan sama mitä maailmalla tapahtuu.
Ei vois vähempää kiinnostaa, sillä energiani ovat niin korkealla, ettei ulkopuolelta tulevat negatiiviset uutiset, pysty mielialaani muuttamaan.
Meitä pidetään täällä lintukodossa jatkuvasti uutispimennossa ja lisäksi ikuisessa auringonpimennyksessä.
Olemme muutenkin jäyhää metsäkansaa, emme puhu emmekä pukahda, ennen kuin pakon edessä ja jos meiltä varastetaan vielä ne viimeisetkin auringonsäteet, niin muutumme entistä umpimielisemmiksi.
Sen jälkeen täällä soi, vain jöröjukkarock ja sen tahdissa heiluvat, myös puukot ja puntarit. Sillä jatkuvassa pimeydessä vaeltavat ihmiset ovat, kuin kesken uniaan herätetyt, ahteriin ammutut karhut, jotka murisevat jokaiselle vastaantulijalle.
Totta kai me kaikki tiedämme, että päättäjät yrittävät hallita meitä ja pitää kansaamme mahdollisimman kauan pimennossa, mutta se on suuri virhe, joka tulee vielä kostautumaan. Sillä, kun suomalaiset jonain kauniina päivänä heräävät ja sisu lopulta nousee, niin siitä on leikki kaukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti