Lukutoukka

 

Olin lapsena ja nuorena ihan mahdoton lukutoukka, aina oli nenä kiinni kirjassa. Tosin ei kyllä koulukirjoissa, luin mieluummin kaikkea muuta. 

Kyläkaupan pihamaalle tuli kerran viikossa kirjastoauto ja me ryntäsimme kavereiden kanssa lainaamaan aina kassillisen uutta luettavaa. Viikon mittaan sitten vaihdoimme kirjoja vielä keskenämme, jotta ehdimme lukea muidenkin lainaamat kirjat.

Myöhemmässä vaiheessa tuo lukuinnostus aika ajoin laantui, mutta aina silloin tällöin se nostaa päätään ja uppoudun kirjojen ihmeelliseen maailmaan.

Sanotaan, että lukeminen kannattaa aina.

Se lievittää stressiä ja lisää empatiakykyä.

Lukeminen voi auttaa masennukseen ja rauhoittaa mieltä ennen nukkumaanmenoa.

Kirjoja lukiessa aivot pysyvät vetreinä ja se voi estää sairastumasta muistisairauksiin. Lisäksi tutkijat väittävät, että lukeminen voi jopa pidentää elinikää.

Yksi syy tämän blogin kirjoittamiseen on se, että yritän kannustaa ihmisiä lukemaan.

Jotkut ihmiset ovat ehdottaneet, että muuttaisin kirjoitukseni äänimuotoon, että he voisivat kuunnella niitä, kun lukeminen on niin hankalaa ja siihen menee liian kauan aikaa.

Mutta joku sisälläni vastustaa tuota ajatusta, sillä en jaksa uskoa, ettei ihmisillä ole edes muutamaa minuuttia aikaa lukemiseen, vaikka somessa pörräämiseen ja toisten kanssa kinasteluun, sitä tuntuu riittävän loputtomasti.

Usein sanotaan, että aikaa löytyy aina siihen, mitä todella haluaa tehdä ja mikä kiinnostaa.

Netti on täynnä todella mielenkiintoisia blogeja ja muitakin kirjoitelmia, mutta niiden lukeminen tuntuu olevan joillekin, täysin mahdoton ajatus, puhumattakaan siitä, että he vaivautuisivat avaamaan ihan oikean kirjan.

Keskittymiskykymme on nykymaailmassa melkeinpä nollilla ja kohta taitaa koko lukutaitokin ruostua, käytön puutteessa. Eikä ole takeita siitä, oppivatko uudet sukupolvet ollenkaan, tätä jaloa taitoa.

Koulussakin pörrätään, vaan kännyköiden ja tietokoneiden kanssa, eikä lapsille enää opeteta edes kaunokirjoitusta ja taitaa lukeminenkin jäädä aika hataralle pohjalle.

Osaavatko he koulun jälkeen edes kirjoittaa omaa nimeään, vai laittavatko vaan ruksin, niin kuin joskus aikojen alussa.

On tietysti hienoa, että tekniikka menee eteenpäin ja kirjoja löytyy nykyisin myös äänikirjoina, mutta jostain syystä en ole oikein päässyt niiden makuun.

Tuppaa jutut menemään korvasta sisään ja toisesta ulos, eikä päähän jää yhtään mitään, mutta saattaahan se tietysti olla niin, että vika on minun päässäni.

Äänikirjoja kuunnellessa ajatukset karkaavat välillä omille teilleen, mutta oikeaa kirjaa lukiessa pystyn keskittymään paljon paremmin. 

Oikeaa kirjaa lukiessa mieli lepää ja kahisevia sivuja käännellessä, voi uppoutua kirjojen salattuun maailmaan. Ja pysyä erossa näistä hiivatin älylaitteista, ainakin hetken aikaa. Joten taidanpa taas laittaa pillit pussiin ja lähteä lukemaan. Ja samaa suosittelen sinullekin.😉

 

Mukavaa viikonlopun jatkoa 💐🐛💐

Elä hetkessä 💞😍💞

Anna hyvän kiertää 💖🍭💖

T: Merja