Henkimaailma on alkanut taas tuoda päivieni ratoksi kaikenlaisia kummallisia näkyjä ja tapahtumia. Tosin eihän niillä varmaan mitään sen kummempaa merkitystä ole minulle, sen enempää kuin teillekään, mutta yritän nyt kuitenkin pukea ne sanoiksi.
Se oli ehkä pari senttiä halkaisijaltaan ja leijui ilmassa hetken aikaa, kadoten sitten silmänräpäyksessä yön pimeyteen.
Siitä on varmaan melkein 5-vuotta, kun aloin nähdä näitä outoja valopalloja. Pieniä sinisiä led valoja ulkosaunan terassilla, tai hämärässä metsässä kuusenoksilla.
Ne ilmestyivät aina yllättäen polkuni varrelle, paloivat hetken aikaa, puiden oksilla ja katosivat sitten mystisesti. En tiedä mitä tai keitä he ovat, mutta luulisin, että jonkunlaisia orbeja, henkiä tai ufoja, jostain toisesta ulottuvuudesta.
Seisoin jäällä kevätauringossa, kun huomasin kauempana, lumen pinnalla, tutun neonvihreän valoläiskän.
Se alkoi liikkua nopeasti minua kohti ja tuli lopulta jalkojeni juureen.
Menin kyykkyyn ja laitoin käteni, tuohon pieneen valoläiskään, niin kuin joskus vuosia sitten.
Se pysyi paikallaan hetken aikaa ja katosi sitten näkymättömiin.
Maailmassa tapahtuu kaikenlaisia mielenkiintoisia, mystisiä juttuja, jos olemme valmiita näkemään ja vastaanottamaan niitä. Selväaistimme avautuvat pikkuhiljaa ja yliluonnollisista kokemuksista, alkaa tulla luonnollisia.
Tapahtumat sekoittuvat hiljalleen jokapäiväiseen elämäämme ja lopulta ne ovat ehkä yhtä tavallisia, kuin muutkin jokapäiväiset puuhamme. Avaruusoliot kävelevät rinnallamme ja ufot pörräävät taivaalla, yksisarvisten laiduntaessa läheisellä pellolla ja keijukaisten lennellessä kilpaa sudenkorentojen kanssa, rantakaislikon yllä. Sitä odotellessa, matka jatkuu....
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti