Kesä etenee vauhdilla eteenpäin, vaikka välillä tuntuu onko tämä kesää ollenkaan, kun jatkuvasti sataa vettä taivaan täydeltä, eikä nuo lämpötilatkaan paljon päätä huimaa. Mutta niinhän se on kuin vitsillä heitetään, että Suomen kesä on lyhyt, mutta vähäluminen, joten täällä saa kohta hiihtää kouluun kesät talvet.
Lehmänpierut ja hiilinielut siihen tietysti syynä on, mutta noilla taivaalla pörräävillä myrkynlevittäjillä, ei ole osaa, eikä arpaa siihen hommaan.
Se on edelleenkin pelkkää salaliittoteoriaa ja henkisten hörhöjen höpinää.
Meidän parasta päättäjät vaan ajattelevat, kun suostuvat ilmastonmuokkaamiseen ja jäähdyttävät kemikaalivanoillaan tätä helteistä kesää.
Ja miksi kansalle, joka pimeydessä vaeltaa, pitäis muka auringonpaistetta hopealautaselta tarjoilla.
Elämäänsä kyllästynyttä ja masennuslääkkeitä popsivaa kansaa on paljon helpompi hallita, kun näitä hulluja foliohattuja, jotka eivät välitä paskan vertaa herrojen metkuista, vaan rallattelevat iloisesti päivästä toiseen.
Tosin tällä hetkellä energiat ovat kyllä sillä mallilla, ettei tässä koko ajan jaksa rallatella.
Väsyttää jatkuvasti ja on edelleenkin niin levoton olo, kuin kusiaispesässä istuisi. Ja, jos totta puhutaan niin mikään tässä sekopäisessä maailmassa ei enää resonoi. Kaikki entinen on täyttä pakkopullaa ja innostusta saa kaivella, joka kiven alta, ihan turhaan.
Välillä sitä yrittää väkisin vääntää jotain, mutta kaikki sellaiset yritykset ovat nykyisin tuhoon tuomittuja.
Ja muutenkin joku kummallinen ohjaus puuttuu jatkuvasti peliin ja heittelee kapuloita rattaisiin.
Kaikki tökkii, netti pätkii, kuvat katoavat ja hommat onnistuvat vasta sitten, kun löydät juuri sen oikean puuhan, jota sinun pitää, juuri tällä hetkellä tehdä.
Pitäis osata elää vain tässä ja nyt, sillä asioiden etukäteen suunnittelu, ei vaan nyt jostain syystä onnistu.
Henkimaailmakin on ollut aika hiljakseen, eikä valojengikään ole täällä enemmälti öisin pörrännyt.
Joitakin outoja hahmoja on aina välillä vilahdellut, suljettujen silmien takana ja yhden kerran näin, kuinka sadat, oranssit perhoset lentelivät hetken aikaa näkökentässäni ja katosivat sitten yön pimeyteen.
Vanhoja asioita pyörii usein mielessä öin ja päivin, joten ehkä niiden jo on aika mennä menojaan. Entiset ovet sulkeutuvat ja uusia jossain avautuu, vaikken vielä tiedä missä ja mitä niiden takana odottaa. Öllötän vaan tylsänä jossain välitilassa ja ihmettelen, mitä pitäisi tehdä, vai pitäisikö tehdä mitään.
Maailmanrauhastakaan ei näytä tulevan lasta eikä paskaa, joten ehkä sekin homma on vaan paras jättää Herran haltuun ja seurata tilannetta sivusta.
Nauti kesästä 🌞🌺❤️🔥🌺🌞
Ota rennosti 🌷🥱🌷
Anna valosi loistaa ✨💛🤗💛✨
Laita hyvä kiertämään 💝💞💝
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti