Elämme tällä hetkellä ylösalaisin maailmassa, jossa kaikki asiat on käännetty päälaelleen. Hyvä on muuttunut pahaksi ja kaunis rumaksi. Sotaa myydään ihmisille rauhana ja kaikki maailman hulluus on muka, se uusi normaali. Jokapäiväistä, sairasta todellisuutta yritetään syöttää meille tuutin täydeltä, halusimme tai emme.
Me mustan boxin ulkopuolella olevat, valtaväestön mielestä "hullut salaliittoteoreetikot" elämme tällä hetkellä ihan eri maailmassa, tai toisella aikalinjalla, kuin muut.
Siellä olivat myös veljeni.
Yhtäkkiä taivas tummeni, alkoi kauhea myrsky ja minä huomasin olevani yksin pienessä soutuveneessä.
Vesi nousi ja myrsky kuljetti venettä pitkin metsiä ja peltoja.
Lopulta vauhti hiljeni ja saavuin hämyiseen kaupunkiin.
Hyppäsin pois veneestä ja menin hämärän, ison rakennuksen sisälle.
Siellä oli vain muutamia ihmisiä ja minä katselin ikkunan takaa mustaa taivasta ja myrskyn pauhaamista.
Ajattelin, pitäisikö minun lähteä takaisin rannalle pelastamaan muita ihmisiä, mutta kuulin vain ajatuksen, heitä ei voi enää auttaa.
Veljeni ovat mustan boxin sisällä, valtaväestön kanssa, valheiden, pelkojen, vihan ja kateuden maailmassa ja välimme ovat katkenneet.
He eivät kestä valoani, enkä minä voi elää heidän pimeässä boxissaan.
Ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin jatkaa matkaa eri suuntiin.
Tämä on todellisuus, tällä hetkellä, varmaan monen muunkin elämässä.
Pimeän, mustan boxin sisällä elävät ihmiset, eivät halua nähdä, kuulla tai puhua. 🙈🙉🙊
He eivät pysty vastaanottamaan mitään muuta, kuin valheellisen maailman narratiivin ja pakenevat oikeaa todellisuutta.
Maailmat eivät enää kohtaa, eikä asialle pysty, ainakaan tällä hetkellä tekemään yhtään mitään.
Jokainen yritys kuunnella, ymmärtää, levittää ympärilleen valoa ja rakkautta, on tuhoon tuomittu ja syventää vain tätä välillämme olevaa kuilua.
Mitä kirkkaampana valomme loistaa, sitä vihamielisemmiksi hyökkäykset meitä kohtaan muuttuvat.
Viha ja raivo on jotain aivan sairasta, eikä voi sanoa muuta kuin, että nyt riittää.
Tuntuu, että universumi työntää meitä valopäitä voimalla, tämän hullun maailman ulkopuolelle.
Tai minä en ainakaan voi enää kuulua tähän entiseen maailmaan. On pakko jatkaa toista tietä pitkin, minne ikinä se sitten johtaakaan.
Sukellamme syvemmälle pimeyteen, mutta pysyttelemällä omassa sisäisessä rauhan tilassa, selviämme kyllä joten kuten, tämän kaaoksen keskellä.
Selviävätkö boxin sisällä olevat, tai voiko heitä jossain vaiheessa auttaa, se jää nähtäväksi.
Luultavasti ainakin suurin osa heistä on kohta terapian tarpeessa, eikä ole takuita siitä, kestääkö meidän muidenkaan päät tätä menoa.
Ei tästä sekopäisestä ajasta ainakaan pelkällä poppareiden syönnillä ja sivusta seuraamisella selvitä, sillä paska lentää kyllä sieltä tuulettimesta myös meidän valopäiden niskaan. Ikävä kyllä. Mutta siitä huolimatta....
Mukavaa sadeviikonloppua
💛☔🤗☔💛
Anna valosi loistaa 🧡💐🌞💐🧡
Laita hyvä kiertämään 💞🌺🎀🌺💞
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti