Valonauttajien ohjauksessa

 

Kuuntelin Youtubesta kanavalta Kuudesaisti-net mielenkiintoisen jutun selväaisteista. Olen itselläni huomannut, että kaikki muut aistit toimivat ainakin jollain tavalla, mutta tuosta selvämakuisuudesta ei ainakaan vielä ole kokemuksia.

Intuitio ohjailee päivittäisiä tapahtumia aina vaan selvemmin ja antaa merkkejä jokaisen aistin kautta.

Sen jälkeen, kun mäyrä teki metsälenkillä yllätyshyökkäyksen, olen kysellyt intuitiolta, onko tänään turvallista mennä metsään.

Eräänä päivänä, keskellä metsätietä vastaukseksi tuli jyrkkä Ei ja samantien järven toiselta puolelta kuului mahtava ukkosen jyrähdys.

Päätin kuitenkin lähteä metsän kautta kotiinpäin, sillä tietä pitkin olisi ollut paljon pidempi matka. 

Kuulin koko ajan, kuinka joku selkäni takana hoputti, kulje ripeästi, älä pysähtele. Ja hetken päästä huomasin, että polun molemmilla puolilla oli valkoinen höyhen.

Jatkoimme koiran kanssa matkaa ja saavuimme tutulle rantakalliolle. Mietin mielessäni ehtisikö Velho käydä rannassa juomassa, mutta heti tuli vastaus Ei.

Koira kuitenkin oli jo rannassa juomassa ja minä ampaisin hädissäni äkkiä perään.

Näin, kuinka pitkä ruskea käärme ui veden pintaa pitkin, koiraa kohti.

Nappasin koiraa kaulapannasta kiinni ja luikimme karkuun, sillä en todellakaan halua tehdä tuttavuutta näiden myrkkymatojen kanssa.

Sitten taas jatkoimme matkaa ripeästi ukkosen pauhatessa järven takana ja salamoiden räiskiessä tummalla taivaalla.

Hetken päästä huomasin taas, että polun molemmilla puolilla oli taas valkoinen höyhen ja ajattelin huojentuneena, ettei tässä mitään hätää ole, kun valojengi on näköjään matkassa mukana.

Kotipihalle päästyämme, vettä alkoi sataa kaatamalla ja kesän ensimmäinen ukkosmyrsky jylläsi taivaalla tuntikausia.

Kannatti kuunnella taas intuition ääntä.

Toinenkin jännä höyheniin liittyvä tapaus sattui viime viikolla.

Yhtenä aamuna en mennytkään tutulle metsälenkille, vaan kävelimme kylätietä pitkin toiseen suuntaan.

Vähän aikaa kuljettuamme tiellä oli valkoinen höyhen ja jonkun matkan päässä vielä toinenkin.

Jatkoimme koiran kanssa matkaa eteenpäin ja mäen päällä huomasin, kuinka valkoinen höyhen leijuu ilmassa pääni yläpuolella, vaikkei yhtään lintua näkynyt missään.

Höyhen kieppui aikansa ilmassa ja laskeutui lopulta tien reunaan.

Minua alkoi jo huvittaa tämä höyhenten pöllyäminen, mutta mietin, että jos olisin mennyt metsälenkille, nämä tapahtumat olisivat jääneet tapahtumatta. 

Eli kaikella on tarkoitus.

Meitä ohjataan, joka hetki, mutta se on sitten meidän itsemme päätettävissä, otammeko ohjauksen vastaan, vai emme. Huomaammeko ja ennen  kaikkea uskommeko, että tämä ohjaus on totta, eikä vaan oman vilkkaan mielikuvituksen tuotosta.

Välillä on vaikea luottaa ja uskoa, mutta onneksi henkimaailma jaksaa ohjata ja lähettää merkkejään, meille jääräpäillekin, jotka kuvittelemme, että aina pitäisi pärjätä yksin ilman ulkopuolista apua.

Aurinkoista viikon jatkoa 🌞💐🌞

Luota intuition ääneen 🎶🤗🎶

Anna valosi loistaa 🧡🥰🧡

T: Merja