Viimeisen vuoden aikana sanasekoilu on huomattavasti pahentunut ja välillä on sellaisia kausia, että sanavaraston sanat ovat totaalisen hukassa ihan, kuin joku olisi todellakin poistanut ne koko sanavarastosta.
Välillä tämä on todella koomista ja huvittavinta siinä on se, että tavalliset, jokapäiväiset sanat ovat niitä, jotka mystisesti katoavat harmaan aivomassan muistikeskuksesta.
Jos näen vaikka pöydällä kattilan, tiedän mikä se on ja mihin sitä käytetään, mutta en löydä sille oikeaa sanaa.
Mieleeni tulee kulho, purkki, paistinpannu, kuppi, ämpäri ja kymmenen muuta sanaa, mutta ei juuri sitä oikeaa.
Mutta toisinaan tuota sanaa voi joutua metsästämään, jopa tunti kausia.
Ja sitten yhtäkkiä, kun olen jo koko episodin unohtanut päästäni putkahtaa ilmoille sana, kattila.
Olen siitä innostunut, kuin pikkulapsi ja ihmettelen, miten en sitä aamulla ollenkaan muistanut.
Miten voin unohtaa yhtäkkiä jonkun, niin arkipäiväisen sanan. Toisinaan pelko hiipii mieleen ja pohdin, pitäisikö siitä huolestua.
Välillä todellakin tuntuu siltä, kuin olisin taas pieni lapsi ja opettelisin ensimmäistä kertaa puhumaan, sanoja hapuillen ja kanssaihmisiä matkien.
On aika jännää, että muillakin ihmisillä tuntuu olevan samantapaisia vaikeuksia löytää oikeita sanoja.
Joskus on surkuhupaisaa seurata jollain videoilla ihmisiä, joilla on vähän väliä sanat hukassa ja he puhuvat ihan puuta heinää ja meinaavat lopulta tuskastua itseensä.
Mutta on todella lohduttavaa huomata, etten ole ainoa ihminen, jonka sanat ovat kadoksissa. Muutkin näköjään joutuvat opettelemaan uudelleen tuon puhumisen jalon taidon. Täytyy vaan toivoa, ettei sentään ihan kaikki sanat poistu aivokiemuroistamme, ettemme joudu palautumaan takaisin, vauvaiän jokeltelun asteelle 👶🍼... ättä tättä tää...
Anna valosi loistaa ✨🧡💜🧡✨
Laita hyvä kiertämään 🙏💝💐💝🙏
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti