Tänään vietetään taas kerran Suomen itsenäisyyspäivää, vaikka itsenäisyydestämme on jäljellä enää muisto vain. Sen jälkeen, kun vuonna 1995 liityimme Euroopan unioniin, alkoi maamme alamäki, joka kiihtyy koko ajan huimaa vauhtia.
Työttömyyden kasvu on räjähtämässä käsiin.
Sosiaaliturvaamme leikataan jatkuvasti ja kansaamme kyykytetään, oikein toden teolla.
Päättäjät vievät kansalta tuhkatkin pesästä, ajavat ihmiset pois kodeistaan, mieron tielle ja leipäjonojen jatkoksi.
Myytti maailman onnellisimmasta maasta ja kansasta on pelkkää valheellista sanahelinää.
Päättäjämme eivät arvosta kansaa, eivätkä sotiemme veteraaneja.
Päätäntävaltamme on ulkoistettu ja maamme on myyty pala palalta pois. Se, että päättäjämme kumartavat länteen ja pyllistävät itään, on aiheuttanut täydellisen välirikon itänaapurimme kanssa. Natoon liittyminen oli viimeinen naula arkkuumme. Sen, mitä tästä kaikesta seuraa, näemme sitten aikanaan.
Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa, kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien.
Sun kukoistukses kuorestaan, kerrankin puhkeaa.
Viel lempemme saa nousemaan, sun toivos, riemus loistossaan ja kerran laulus, synnyinmaa, korkeemman kaiun saa.




Ei kommentteja:
Lähetä kommentti