Keskeneräisyys

 

Näen maailman epäkohdat ja ihmisten välinpitämättömyyden, mutta en enää tunne vihaa, kaunaa ja katkeruutta, tapahtumia kohtaan. Palaudun nykyisin, aina vaan nopeammin, takaisin neutraaliin olotilaan, vaikka ympärillä tapahtuisi, mitä tahansa.

Jos koko ajan vihaamme ja syytämme maailmaa ja kaikkia muita ihmisiä ongelmistamme, meillä on omat oppiläksyt vielä pahasti kesken.

Ja, jos yritämme paeta niitä oppiläksyjä, sulkemalla silmämme, tai poistamalla elämästämme kaikki epäkohdat ja vääränlaiset ihmiset, universumi heittää ne hetken päästä takaisin polullemme.

Vaikka yrittäisimme elää yksin, omassa ihanassa paratiisissamme, jossain vaiheessa se käärme luikertelee takaisin puutarhaamme.

Emme ole vielä valmiita sellaiseen maailmaan, jossa leijonat ja lampaat ovat ylimpiä ystäviä, sillä olemme kaikki vielä keskeneräisiä.

Elämme edelleenkin dualistisessa maailmassa, jossa hyvä ja paha ottavat mittaa toisistaan. Se uusi uljas maailma, jos sellaista nyt oikeasti on olemassakaan, häämöttää jossain kaukana horisontissa, eikä meistä kukaan pysty olemaan siellä vielä täysipäiväisesti. Ehkä sinne siirrytään, vain kuoleman portin kautta.

Voimme kuvitella millaista siellä olisi ja ehkä saamme aina välillä maistiaisia, siitä ihanuudesta, mutta joudumme aina palaamaan takaisin tähän nykyiseen maailmaan ja sen oppiläksyjen pariin.

Ihmiset, ainakin täällä Suomessa ovat vieläkin, niin täynnä vihaa, pelkoa, katkeruutta, kateutta ym. että se hyökyy päälle joka tuutista.

Seurasin viikonloppuna itsenäisyyspäivän kulkueita netistä ja tuntui, että siellä vallitsi pelon ja vihan ilmapiiri, kaiken tämän pimeyden keskellä.

Korona miekkareissa ihmiset olivat iloisia, halasivat toisiaan, vaikka tilanne maailmassa oli sekasortoinen, mutta sen jälkeen olemme vajonneet jonnekin mustaan aukkoon.

Syvälle pimeään tunneliin, jonka päässä ei vielä valoa näy.

Vain kavala viikatemies vaanii meitä täällä pimeässä pohjolassa, niin ettemme uskalla kohta edes hengittää, muusta puhumattakaan.

Vetäydymme omiin poteroihimme erakoitumaan, sillä pelkäämme ja epäilemme jokaista kanssaihmistä ja kavahdamme, jopa omaa varjoammekin.

Mihin tämä kaikki vihamielisyys ja synkkyys johtaa, se jää nähtäväksi.

Toivotaan, että edes joulu toisi vähän valoa ja iloa, tämän pimeän kauden keskelle.

Ja voimme taas iloisesti rallatella, hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika. Hetken kestää elämää ja sekin synkkää ja ikävää. 

Ollaan me suomalaiset vaan iloista sakkia, vai mitä?

On ollut hienoa huomata, että täällä blogissa käy nykyisin paljon "ulkomaalaisia" vierailijoita. Kiitos siitä teille kaikille 💖🌹🙏🌹💖 Sen olen tiennyt jo alusta asti, että suomalaisia nämä minun höpinät eivät ole koskaan kiinnostaneet, mutta ehkä heitä ei kiinnosta lukea kenenkään muunkaan blogeja, mene ja tiedä.

Iloa ja valoa elämääsi 🌟💖🤗💖🌟

Anna valosi loistaa ❤️‍🔥🌸✨🌸❤️‍🔥

Laita hyvä kiertämään 💐💐💐💐

T: Merja