Olen nähnyt monta kertaa näkyjä intiaaneista. Tummatukkaisesta naisesta, jolla on päällään ruskea, kuviollinen mokkamekko. Hän kävelee metsässä vierellään valkoinen susi. Vuosi sitten rakensin shamaanirummun. Sidoin se kuminauhoilla tiukaksi rullaksi ja upotin yöksi mustikkamehuun. Keskeisimmäksi hahmoksi siihen ilmestyi, valkoinen susi. Sattumaako?
Olen nähnyt myös pari kertaa vanhan, valkotukkaisen intiaanimiehen, joka seisoo korkealla kallionkielekkeellä. Hänellä on kädessään kuvioitu toteemisauva. Mies katsoo alas punaisena hehkuvaan laaksoon, jonne virtaa rotkoa pitkin lisää tulikuumaa laavaa. Hänen päästään lehahtaa lentoon, haukan varjo.
Onko minulla kenties ollut intiaanielämiä, mene ja tiedä. Vuosia sitten eräs lääkäri kysyi tarkastaessaan leikkausarpeani, onko minulla sukujuuria Amerikassa, koska arpeni oli epätyypillinen suomalaiselle. Amerikan intiaaneilla oli hänen mukaansa samanlaiset arvenmuodostus kuin minulla.
Lapsena pelkäsin suunnattomasti kameroita. En halunnut, että minusta otetaan kuvia, koska luulin, että jään kiinni valokuvaan. Vai johtuiko pelko siitä, että luulin kameran vangitsevan sieluni. Sekin taikausko taitaa olla peräisin intiaaneilta tai muilta alkuperäiskansoilta. On mahdollista, että lapsena vielä muistin, kuka minä oikeasti olen, vaikka sen tiedon olen iän myötä, elämän pyörteissä kadottanut.
Olen myös perinyt isäni suvusta kaarevan intiaaninenän, vaikkei suvussani kyllä tietämäni mukaan ole ollut yhtään intiaania. Mietin, voiko keho muistaa entiset elämät, vaikka minä en niitä muista?
Olen nähnyt välähdyksiä myös Atlantiksesta, Egyptistä ja pyramideista sekä gladiaattoreista hevosvaunuineen. Ehkä nämä kuvat nousevat mielikuvituksestani tai alitajunnastani, mutta yhtä hyvin ne voivat olla, muistoja entisistä elämistä.
Iloa ja valoa viikkoosi 🌞💐🤗💐🌞
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti