Olen ollut aina henkinen ja etsinyt elämän syvempää tarkoitusta. Mutta hengellisyys onkin sitten, ihan toinen juttu. Jostain syystä kirkko, uskonto, papit, paavit ym. gurut, eivät ole vetäneet minua puoleensa. En ymmärrä, miksi jotkut asiat tai ihmiset, pitää nostaa jalustalle. Miksi heitä pitää palvoa ja heidän edessään täytyy, kumarrella tai pokkuroida.
Vanhempani kuuluivat kirkkoon, varmaankin vain sen takia, että siihen aikaan kaikkien kunnon kansalaisten, piti kuulua kirkkoon. Lapsuudenkodissani ei ollut edes raamattua, eikä ole kyllä nykyisessäkään kodissani. Joten siihen tutustuminen, on jäänyt tosi vähäiseksi. Aikoinaan en suostunut menemään edes rippikouluun, vaikka vanhempani yrittivät, minut sinne pakottaa.
Eli uskon omin päin, mihin uskon. Johonkin korkeampaan voimaan tai johdatukseen. Ei siihen kirkkoja ja pappeja tarvita. Siitä olen melko varma, ettei Jumala siellä kirkossa ole. Hän on kaikkialla ja meissä jokaisessa.
Maailmassa tehdään uskonnon varjolla paljon pahaa. Soditaan ja tuomitaan, kaikki muut. Onko oikein, että vääräuskoiset saa tappaa? Joskus hämmästyttää, kuinka ilkeitä ja suvaitsemattomia, nämä "raamatulla päähän hakkaavat" omasta mielestään, tosi uskovaiset, oikein ovat. Jos he kuvittelevat, että se on heidän päätettävissä, kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei. Tai, jos he luulevat, että heillä on oikeus tuomita, toiset ihmiset. Niin, he ovat ylentäneet itsensä, Jumalan yläpuolelle.
En kyllä usko, sen enempää, kuoleman jälkeiseen taivaaseen kuin helvettiinkään. Enemmänkin uskon siihen, että molemmat paikat ovat ympärillämme, jo täällä maan päällä. Ehkä se on meistä itsestämme kiinni, kummassa haluamme elää.
Aurinkoista päivä jatkoa 🌞
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti