Me ihmiset olemme aikojen alusta asti, etsineet syytä pahaan oloomme, itsemme ulkopuolelta. Minun pienessä, ihanassa kuplassani olisi suurenmoista köllötellä, ihan rauhassa. Mutta, kun nuo kaikki muut, ovat vaan niin mänttejä. Yhteiskunta, hallitus, työkaverit, perhe ja kanssaihmiset, tekevät joka päivä, elämästäni helvettiä. Aviopuolisokin on ihan pelle ja nämä ympärillä kiljuvat kakarat, tekisi mieli työntää takaisin sinne, mistä he ovat tulleetkin. Myönnän, että olen itsekin ennen ajatellut samalla tavalla ja sorrun siihen usein vieläkin. Eihän meistä kukaan vielä, mestari ole. Taidetaan olla ihmiskuntana, henkisessä kasvussa, vasta alkutaipaleella.
Jos päivästä toiseen hoemme, että elämä on paskaa, elämä on paskaa, niin on ihan varmaa, että tulemme saamaan, tuutin täydeltä, juuri sitä itseään. Universumi on siinä mielessä, kelju kaveri, että se antaa meille, juuri sitä, mitä manifestoimme.
Välillä kyllä tuntuu, että negatiivisia asioita on paljon helpompi saada aikaiseksi kuin positiivisia muutoksia. Tosin, jotkut viisaat kyllä selittävät, että se tapahtuu juuri siksi, että minä tarvitsen vielä näitä "ihania" oppiläksyjä. Joo, ymmärrän eihän elämän ole tarkoitus olla, liian helppoa. Mutta voisihan se aurinko joskus paistaa risukasaan, ihan pyytämättäkin.
Eli ei kai ole muuta vaihtoehtoa, kuin kääntyä sisäänpäin ja alkaa tarkkailla, minkälaisia ajatuksia pääkopassa pyörii. Onko siellä kaikki, positiiviset muumit paikalla vai jäkättääkö pimeissä nurkissa, lauma haisuleita.
Alussa on järkyttävää huomata, että minä, ihan itse, olen saanut aikaiseksi, kaiken tämän kurjuuden elämässäni. Olen usein, tiedostamattani sitä pyytänyt ja sitten, viikko toisensa jälkeen, vellonut samassa liemessä. Tämä ei ole todellista.
Mutta kannatta kokeille, muuttuuko se maailma ja ihmiset ympärillämme, jos me itse alamme muokata sisintämme. Auttaisiko se, jos aluksi pystyisin, edes minuutin ajan, suoltamaan ulos, pelkästään positiivisia ajatuksia. Tai, jos se ei tunnu onnistuvan, niin olisiko parempi vaan, olla ihan hiljaa.
Meditointi, hiljentyminen, luonnossa liikkuminen ja kaikenlainen puuhailu, itselle mieluisten asioiden parissa, saa kyllä ihmeitä aikaan. Nurkassa kököttävä matolaatikko kannattaa sulkea. Lehtien valheelliset lööpit on paras jättää lukematta ja somessa taistelevien ihmisten seuraamista, kannattaa myös vähentää. Ellei se nyt sitten ole, sitä ainoata mielipuuhaa.
Mutta ensimmäiseksi olisi tietysti tiedostettava, että onko minun maailmassani ylipäätään, jotain pielessä. Haluanko muutosta vai tykkäänkö velloa tässä skeidassa, maailman tappiin asti.
Pakko myöntää, että vanhan koiran on vaikea oppia, uusia temppuja. Mutta, kun tarpeeksi kauan hakkaa päätänsä seinään, niin alkaahan se oppi upota, kovempaankin kalloon. Täytyy vaan yrittää mennä, joka päivä, pienin askelin eteenpäin, tällä kivisellä polulla. Ja se on kyllä onnen ja ilon päivä, kun ensimmäisen kerran huomaa, että jotain tässä ympärillä vellovassa maailmassa on alkanut muuttua, parempaan suuntaan.
Iloa ja valoa elämääsi 💛💚💛
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti