Kuljeskelin viime syksynä koirani Velhon kanssa metsässä ja huomasin ison kiven, jota en ollut nähnyt aikaisemmin. Joku ääni sisälläni kehotti minua kiipeämään kiven päälle. Aluksi en ollut innostunut ajatuksesta, koska kivi oli aikamoisessa ryteikössä. Lopulta uteliaisuuteni kuitenkin heräsi ja raivasin tieni kiven luo. Kiipesin kiven päälle ja löysin sieltä, jonkun pienen eläimen pääkallon ja luurangon. Jos en olisi kuunnellut intuitioni ääntä, tämä lumoava hetki olisi jäänyt kokematta.
Tein reilu vuosi sitten shamaanirummun ja etsin pitkän aikaa kuumeisesti sen koristeeksi linnunsulkia. Käyn usein kiertelemässä vanhassa kuusimetsässä, jossa on sammaleen peittämiä siirtolohkareita. Kiipeämme aina koiran kanssa isoimman kiven päälle ja Velho odottaa innoissaan, taskussani olevia makupaloja. Tällä kertaa kiven päällä odotti mieluisa yllätys. Joku eläin oli syönyt kiven päällä harakan ja sammalikko oli täynnä kauniita linnunsulkia. Keräsin parhaat sulat ja löysin myös harakan nokan. Tällä hetkellä rumpuani koristavat monet kauniit harakan sulat ja tietysti myös se, upea musta nokka. Ehkä sain rumpuuni myös harakan hengen.
Olen löytänyt näillä metsäretkillä kaikenlaisia upeita lahjoja "luonnonhengiltä". Monia sydämen muotoisia kiviä, kelottuneita oksia ja pudonneita kauniita käpyjä. Kaikenlaista materiaalia, vaikkapa luontoaskarteluun.
Kun pidän luonnossa liikkuessa silmät ja korvat auki, saan kokea jokaisella metsäretkellä, toinen toistaan upeampia elämyksiä. Mistä sitten nämä "oudot lahjat" tulevat ja miksi niitä löydän. Olenko kenties, usein metsässä Velhoa huhuillessani, herättänyt metsän henget, peikot ja menninkäiset. Toivottavasti he tulevat vielä jonain päivänä näyttäytymään minulle ja kertomaan tarinoita, salaisesta maailmastaan.
Mukavia luontoretkiä 🌜🌲🌈🌲🌛
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti