Sisäinen lapsi

Maailmassa on ihan liikaa tylsiä aikuisia, joten sielulleni suotakoon, että se saa olla loppuun asti, ikuinen kakara.

Mihin on kadonnut se iloinen lapsi, joka hyppi tasajalkaa kuralätäkössä, punaisissa saappaissaan. Tai konttasi ensilumea ihastellessaan, tuntikausia pitkin pihamaata. Laski jäistä mäkeä alas niin kauan, että haalarin takamus alkoi kulua puhki. Missä se lapsi luuraa? Hukkuiko se villi pentu, niiden kaikkien varoittavien ja loukkaavien sanojen myötä, pelkoon ja pimeyteen. 

Suomalaiset sananlaskut kuvaavat hyvin sitä, millä meitä on aivopesty jo vuosisatoja. Ilo on tapettu elämästä ja nauraminen leimaa sinut vähintään, hulluksi tai humalaiseksi. Tulee itku pitkästä ilosta. Mies tulee räkänokastakin, muttei tyhjän naurajasta. Ei leikki leipää tuo. Ensin työ ja sitten huvi. Kell'  onni on se onnen kätkeköön. Ja vielä aikuisenakin hoetaan jatkuvasti, että ilo ilman viinaa on teeskentelyä.

Varhaislapsuudessa varotellaan liiasta reuhkaamisesta, ilosta ja nauramisesta. Naapurit, sukulaiset ja yhteiskunta ajattelee ensimmäiseksi, että onpas huonosti kasvatettu pentu. Eihän tuo osaa edes käyttäytyä siivosti. Kouluiässä viimeistään, moinen käyttäytyminen leimataan, vähintäänkin lapsellisuudeksi. Onhan se tosi noloa, jos kaikki muut ovat vakavia ja sinua alkaa naurattaa. Jos opettaja ei saa kitkettyä sinusta viimeisiäkin ilon rippeitä, niin ei kyllä kunnian kukko laula.

Ole hiljainen, kiltti, näkymätön, hajuton ja mauton. Älä herätä huomiota, ettet nolaa itseäsi ja varsinkaan muita, seurassasi olevia ihmisiä. Mikset voi olla samanlainen kuin muut. Sopeudu joukkoon tai sinut erotetaan laumasta. Piilota sisäinen lapsi, sielusi syvyyksiin. Kasvata panssari yllesi ja vedä naamari kasvoillesi. Äläkä missään tapauksessa ala ajatella omilla aivoillasi. Ja, jos ajattelet niin älä ainakaan tuo sitä julki, toisten seurassa. 

Moni aikuinen ei kykene leikkimään, edes omien lapsiensa kanssa. Minäkö konttaisin lattialla ja leikkisin. Mieluummin istutan tenavan telkkarin ääreen tai annan tutustua kännyköiden ihmeelliseen maailmaan. Pysyypähän ainakin hetken hiljaa ja oppii olemaan samanlainen kuin muut. 

En ole koskaan ollut laumasielu. Sieluni haluaa olla villi ja vapaa, leikkiä kuin lapsi ja nauraa silloin, kun naurattaa. Saatan usein huomata närkästyneitä katseita ympärilläni tai kuulla kiukkuisia lausahduksia. Mitä nauramista tässä muka on. Elämän pitää olla pelkkää kärsimystä. Etkö sinä tyhmä tajua, ettei työpaikalla saa nauraa. 

Toivottavasti vielä joskus tulee se päivä, jolloin voimme päästää villit, sisäiset lapsemme, ulos kuorestaan. Ja sielujemme syvyyksistä pursuva ilo, valaisee koko maailman.

Tervehdin aamuisin peilikuvaani iloisella virnistyksellä, sillä jokainen ryppy kasvoillani kertoo siitä, että olen nauranut. 😂

Iloa ja valoa elämääsi 💖💛💖 Nauru pidentää ikää 😂💦