Horoskoopit

Olen horoskooppimerkiltäni vaaka ja nousevalta merkiltäni skorpioni. Suoraan sanottuna, se ei ole helppo yhdistelmä itselleni, jos ei toisillekaan. Päätöksien tekeminen on usein. Sano vaan suoraan, että aina, aikaa vievää puuhaa ja mieheni kuvaakin sitä osuvasti sanoilla, soutaa ja huopaa. Minusta nuo sanat kuulostavat ihan entisten elämieni intiaani nimeltä, soutaa ja huopaa 😉

Mutta hei, eihän sitä nyt voi suin päin ryntäillä sinne tänne, kuin silmäpuoli sonni, vaan asioita on tarkasteltava puolelta, jos toiseltakin. On punnittava kaikki vaihtoehdot ja selvitettävä mikä niistä, on se oikea. Sillä sehän olis ihan täydellinen katastrofi, jos sanoisin tai tekisin jotain väärin. Mitä kaikki ihmisetkin siitä ajattelisivat? Herkkähipiäinen egoni ahdistaisi minut viikoksi nurkkaan häpeämään tai luultavasti vielä pidemmäksikin aikaa. Mutta, jos totta puhutaan niin syytön minä siihen olen, jos viilaan liikaa pilkkuja tai sotkeudun lillukanvarsiin. Se on vaan niin välttämätöntä ja tarpeellista. Vai loppujen lopuksi, ihan turhaa.

Olen pitkäpinnainen, diplomaattinen, sopeutumiskykyinen ja hyvä kuuntelija. Ja kyllä minä joskus osaan tehdä nopeitakin päätöksiä. Silloin harvoin kun käämit alkavat kärytä, saatan tehdä U-käännöksen sekunnin sadasosassa ja läimäistä jonkun oven elämässäni kiinni, lopullisesti. Ja entiseen ei sen jälkeen todellakaan, ole paluuta.

No, jos minä olen muka hiukan kiikun kaakun ja hankala niin arvatkaa, onko noiden härkien ja oinaidenkaan kanssa elämä, ruusuilla tanssimista. Minä viihdyn järjestyksen keskellä, mutta heitä ei haittaa, vaikka koko talo ja elämä olisi mullin mallin. Eikä heistä kumpikaan huomaa, kissaa pienempiä roskia, ellei vahingossa satu kompastumaan niihin. Vaakamainen haahuiluni on todella pientä näiden, itsepäisten sarvipäiden rinnalla.

Maya-kalenterissa olen valkoinen yliääni tuuli ja siirryn kevyesti paikasta toiseen. Niin, no voihan se tornadokin kai joskus olla kevyt. Vai voiko? Kevyesti se ainakin lennättää talojen katot, taivaan tuuliin. Tuon maan päälle muutoksen tuulet paremman maailman luomiseksi. Wau, sitähän tässä juuri yritetään tehdä. Tuuli on myös sanavalmis persoona, tiedonvälittäjä ja sytyttää hengenvalon sinne, mistä se on päässyt hiipumaan. No, onhan siellä lopussa tietysti taas se sama vanha litania, päättämättömyys ja epävarmuus jne. mutta niistä viis.

En minä oikeasti mihinkään hömppä horoskooppeihin usko, mutta astrokalenteria ja luonne analyysejä on ollut ihan kiva välillä tutkiskella. Ja tämä viimeinen Sisäisen soturin tulkinta oli myös tosi mielenkiintoinen.

Ovatko taivaalla killuvat planeetat märitelleet luonteenpiirteeni vai eletty elämä muokannut minut tällaiseksi. Siinäpä pulma, jota pitää taas hieman miettiä ja kierrättää, aivojen salaisissa sopukoissa. Täytyy vaan toivoa, että sieltä tippaleipämöykyn sisältä vielä joskus putkahtaa ulos, joku järkevä vastaus, tähän kiperään kysymykseen.

Olen kuulemma sanataidon mestari, osaan puhua ja kirjoittaa kauniisti. Joo, osaan osaan, jos haluan. Kuitenkin useimmiten, kun villit sammakot alkavat putkahdella ulos aivojeni sopukoista niin siinä vaiheessa unohtuu kyllä kaikki varoituksen sanat. En viitsi jarrutella niitä, vaikka tiedän, että ne saattavat nostattaa ilmoille, ties minkälaisen paskamyrskyn, loikkiessaan sekopäisinä ympäriinsä.

Sanojen pyörittely onnistuu paremmin kuin politiikoilta. Jos minä nousisin estradille puhumaan niin herkimmät vastustajat lähtisivät jo saman tien vaihtamaan kalsareita, sanoi tulkinnassaan, Seppo Tanhua. Tosin sinne lavalle ja puheita pitämään, minua ei kyllä saisi kirveelläkään. 

Sisäistä viisautta, parantamisviettiä ja terapeuttisia sanoja varmaan myös löytyy, tarpeen vaatiessa. Toisten ihmisten liiallinen auttaminen sekä heidän kaikkien toiveidensa täyttäminen, on aina ollut minulle, helppoa kuin heinänteko. Siitä olen viime vuosina yrittänyt päästä eroon. Olisi viisainta pysyä kaukana toisten taisteluista ja antaa jokaisen suorittaa omat oppiläksynsä, vaikka he sitten eksyisivät, ojasta allikkoon.

Onhan niitä hyviä luonteenpiirteitä tietysti roppakaupalla. Tosin ei huonoistakaan kyllä puutetta ole, mutta ei nyt aleta niitä tässä tikulla kaivelemaan. Kirjoittaminen on aina ollut lähellä sydäntäni. Oppikoulussa veemäinen äidinkielenopettajani  inhosi ainekirjoituksiani ja suttasi ne punaisella kynällään lukukelvottomiksi. Joka toisen lauseen jälkeen hän kirjoitti, jaarittelua, jaarittelua ja antoi numeroksi korkeintaan 6. Jos sen vanhan kalman vielä joskus tapaan, vaikkapa tuolla tuonpuoleisessa, niin täytyy kiitellä oppiläksyistä. Olen oppinut tiivistämään kirjoituksiani ja tumppaamaan kymmenen asiaa yhteen lauseeseen, eikä tee tiukkaakaan.

Paljon on jo takana elettyä elämää ja suoritettuja oppiläksyjä. Ehkä nyt on vihdoinkin, se oikea aika, alkaa tuoda esille, sitä omaa totuutta. Ja hienointa tässä kaikessa on tietysti se, että tervatulla aidalla istuskellut varis, on viimeinkin riuhtaissut itsensä irti ja lähtenyt lentoon. 

Mukavaa talvipäivää 💚🤗💚

T: Merja