Tyhjyys

Aina, kun mieleeni tulee "viisaita" ajatuksia, mietin ovatko ne omasta päästäni vai tulevatko ne kenties korkeammalta itseltäni. Siltä, joka on kiertänyt maailmasta toiseen, etsien totuutta elämästä ja itsestään.

Yhtenä päivänä tajuntaani putkahtivat sanat, tyhjä mieli on avain. Ajattelemme usein, että tyhjyydessä ei ole mitään. Vai onko siellä, sittenkin kaikki?

Kaiken sekasorron ja hälinän keskellä, luovuus ei pääse kukkimaan. Mutta, kun olemme tarpeeksi kauan hiljaisuuden ja oman itsemme äärellä, sielumme syvyyksistä alkaa nousta esille kaikenlaista. Ne oivallukset tulevat sittenkin, sieltä tyhjyydestä.

Yritän aina välillä kuunnella meditaatioita, joita netti on pullollaan, mutta jotenkin toisen ihmisen ohjauksen kuuntelu, ei saa omaa mieltäni rauhoittumaan. Minulle sopii paremmin se, että olen vaan hiljaa, silmät suljettuina tai istun metsässä luonnon keskellä ja kuuntelen tuulen suhinaa tai lintujen liverrystä. 

Aluksi tuntui vaikealta saada jatkuvasti urputtava ego hiljenemään. Sillähän riittää viisasta sanottavaa aamusta iltaan. Ja jos hiljaisuuteen keskittymisesi hetkeksikin herpaantui, ego alkoi salamannopeasti taas purpattaa uusia juttujaan. 

Jossain vaiheessa opin hiljentämään mieleni. Tuntui siltä, että aika pysähtyi ja tuijotin vain tyhjyyteen. Se oli aika hämmentävää. Levollinen, rauhallinen olotila, ei missään. 

Monet ihmiset eivät osaa olla hetkeäkään yksin. Heitä saattaa alkaa ahdistaa, jos pitää katsoa itsensä sisälle tai kuunnella vain omia ajatuksia. On helpompi touhuta koko ajan jotain ja lakaista piinaavat ajatukset maton alle tai hakeutua jatkuvasti toisten ihmisten seuraan.

Minulle yksinäisyys on ihan luonnollinen olotila, olen nauttinut siitä jo lapsuudesta lähtien. Olen käynyt koko pitkän ikäni keskusteluja, sanotaan vaikkapa, korkeimman itseni kanssa. Pyörittelin ongelmia niin kauan mielessäni, että onnistuin saamaan niihin jonkun järkevän ratkaisun. Luulin aina, että muutkin ihmiset tekevät niin. Ehkä juuri tuon keskustelun takia, olen päässyt helpommalla tässä henkisessä heräämisessä. Olen käynyt paljon läpi traumojani ja kipukohtiani, jo etukäteen ja löytänyt sen kultaisen keskitien.

Nyt voin usein istua kaikessa rauhassa tyhjyyden keskellä ja nauttia matkasta tuntemattomaan määränpäähän. Totta kai oppiläksyjä on edessä vielä ,vaikka kuinka paljon, mutta tiedän selviäväni niistä, päivä päivältä helpommin. 

Nauti matkasta, minne ikinä se sitten johtaakaan 🌞🌴🌈🌴🌞