Viha ja kateus

Oi, siinäpä kaksi kitkerää, mustaa lieroa, jotka aina silloin tällöin kaivautuvat esiin, sielujemme pimeistä sopukoista. Kuinka nämä kaksi viattoman tuntuista sanaa, saavat ihmiset tekemään, mitä omituisempia tekoja.

Ai, että ottaa pattiin, tuo hymyilevä, aina positiivinen ja onnellinen maailmanparantaja. Varsinainen pomojen lellikki. Kuka sekin oikein kuvittelee olevansa. Miksi kaikki asiat onnistuvat häneltä niin helposti? Minä saan raataa, joka päivä kuin pieni eläin, eikä kukaan huomaa, eikä ylistä saavutuksiani. Minä kyllä tuhoan tuon virnistelevän, viisauksia latelevan pellen. Jos en yksin siihen kykene niin kokoan ympärilleni joukon samoin ajattelevia ja hyökkäämme yhdessä hänen kimppuunsa. Ja mitä se puhuu vielä niin maireasti, yhteen hiileen puhaltamisesta. Sitähän tämä minunkin toimintani on. Tuhoamme yhdessä, tuon lurjuksen. Saapahan kokea sitten senkin, mitä on todellinen joukkovoima.

Jopa tietoisetkin ihmiset ajattelevat välillä näin ja se on ihan ok. Minäkin olen sortunut näihin kuolemansynteihin monesti ja saatan sortua vieläkin. Ihmisiähän tässä kaikki ollaan. Tunteiden pitääkin tulla pintaan, sillä ne haluavat huomiotamme. On ihan hyvä rypeä aikansa näihin mustiin lieroihin kietoutuneena, mutta niille ei kannata antaa liikaa energiaa. Kun ryhdyt ajatuksista tekoihin, silloin olet jo, liian pitkällä.

Jos olet työpaikassa ahkera, pidetty, tunnollinen ja kunnollinen, niin saatat saada työkavereittesi vihat niskaasi. Jos työnteko on sinulle helppoa, etkä tee virheitä niin sekin saa toiset närkästymään. Joskus ainoa keino saada toisten hyväksyntä ja tuntea kuuluvansa joukkoon, on "alentua" samalle tasolle heidän kanssaan. Joten heitä tunnollisuus ja kunnollisuus romukoppaan. Liittymällä paikalliseen juorukerhoon ja haukkumalla aina sitä henkilöä, joka ei ole paikalla, sulaudut mukavasti joukkoon, eikä kenenkään tarvitse enää kokea vihaa tai kateutta, sinun takiasi.

Kun viha ja kateus täällä netissä valtaa mielemme ja seuraajia on saatava hinnalla millä hyvänsä, saatamme sortua tekemään monenlaisia epätoivoisia tekoja. Jos emme saavuta tarpeeksi suosiota omin avuin niin voimmehan aina käyttää hyväksemme toisia, luikertelemalla heidän vanaveteensä. Tai sitten vastaavasti, polkea muita alaspäin. Nouseehan se oma asema silläkin tavalla. Ja suosiota saavuttaaksemme, voimme tietysti myös antaa ihmisille juuri sitä, mitä he eniten janoavat. Yhteiskunnan epäkohdissa vellominen ja draama yleensäkin, vetää uskomattoman hyvin kansaa puoleensa.

Mutta onko seuraajien määrä, parrasvaloissa paistattelu tai ympärillä pörräävä ihailijajoukko, se maailman tärkein asia. Minulle se, että saan tehdä jotain sellaista, joka tuottaa iloa, ainakin itselleni ja se, että saan tuoda julki juuri niitä asioita, joita haluan jakaa. On kuitenkin, kaikkein tärkeintä.

Meidän olisi jo aika oppia olemaan aidosti ylpeitä ja onnellisia, myös toisten menestyksestä. Kannustaa ja auttaa muitakin eteenpäin. Pienet kannustavat sanat tai vaikkapa videoiden peukutus, ei maksa meille mitään, mutta ne saattavat tuottaa kanssaihmisille, suuren ilon. Olis muutenkin hyvä ymmärtää, että jos joku toinen pärjää minua paremmin, niin eihän se ole minulta pois.

Kyllähän minäkin näkyvyyttä haluan, niin kuin muutkin. Jos kirjoittaisin vain pelkästään itselleni niin tuskinpa näitä juttuja julkiseksi laittaisin. Olen kiitollinen jokaisesta lukijasta ja seuraajasta ja toivon tietenkin, että heitä tulisi vielä lisääkin. Sillä olishan se tosi hienoa, jos muutkin saisivat näistä höpinöistä, edes hitusen lisää iloa elämäänsä ja ehkä myös, uutta ajattelemisen aihetta.

Joten, jatketaan yhdessä, uuden maailman luomista 💖😉💖

T: Merja