Olen viime päivinä törmännyt monta kertaa juttuihin, joissa on pohdittu joihinkin ihmisiin kohdistuneita energiahyökkäyksiä ja jatkuvaa kiusaamista. Miksi joku ankeuttaja, haluaa tieten tahtoen aiheuttaa kanssaihmisille, tuskaa ja kärsimystä.
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi ihmiset kiusaavat toisiaan. Sen, että keskenkasvuiset kakarat tekevät pahaa toisilleen, voi vielä jotenkin käsittää tai selittää. Mutta se, että aikuiset ihmiset vajoavat käyttäytymisessään niin alas, on kyllä uskomatonta. Sitä on tosi vaikeaa ymmärtää, tai katsoa sivusta.
Olen puuttunut elämäni aikana monta kertaa kiusaamiseen, vaikka jotkut sanovat, ettei toisten oppiläksyihin pidä puuttua. Mutta entäpä, jos minun oppiläksyni on puuttua näihin epäkohtiin. Olen vaaka ja yritän tasapainottaa energioita. Etsin aina sitä kultaista keskitietä. Olen "rauhansoturi" en halua riidellä, enkä sotia kenenkään kanssa.
Jos joku potkii maassa makaavaa lähimmäistä, niin pitääkö minun vain katsoa sivusta ja sanoa. Että voi, voi auttaisin kyllä, mutta kun sinä kovapää et sitten opi läksyäsi. Siis, haloo!
Ihan sama meneekö jonkun oppiläksyt persiilleen, niin minä en voi olla puuttumatta tilanteeseen. Joo, ja tiedän, että joudun varmaan itsekin vainon kohteeksi ja turpaan saattaa tulla niin, että tukka lähtee. Mutta siitä huolimatta, kaveria ei jätetä yksin kärsimään. Ehkä se kärsimys puolittuu, kun saa jakaa sen jonkun lähimmäisen kanssa.
En ymmärrä, kuinka jotkut ihmiset ja vielä uskovaisiksi itsensä tituleeraavat henkilöt, vihaavat niin syvästi kanssaihmisiä, että saattavat langettaa heidän niskaansa, vaikkapa kirouksia. Lähettävät tieten tahtoen negatiivisia energiahyökkäyksiä tai mitä lie loitsuja, toisten ihmisten elämään. Pyhä henkikö heitä ohjaa, tällaiseen toimintaan? Ettei olis se, paha henki.
En tiedä miltä planeetalta olen kotoisin, mutta, kun seuraan tätä maailmanmenoa ja ihmisiä, niin minua välillä hävettää, olla ihminen. Tiedän, että olemme suorittamassa oppiläksyjä täällä hyvä/paha maailmassa ja meissä jokaisessa asuu hyvyys ja pahuus. Mutta rauha ei tule sotimalla tai toivomalla rauhaa. Se tulee sitten, kun löydämme rauhan sisältämme.
En ole kirkkouskovainen, enkä raamattu uskovainen, mutta uskon, että meissä jokaisessa on sisällä se sama jumalkipinä, kristusvalo ja rakkaus. Tai miksi kukakin sitä haluaa nimittää. Annammeko sen ohjata elämäämme, sen päätämme jokainen, ihan itse.
Minäkin olen muutaman kerran olen törmännyt näihin harmaisiin, ikäviin hahmoihin. En tosin tiedä, onko joku ne tielleni manannut, vai ovatko tulleet tänne ihan omin nokkineen. Pari kertaa olen myös nukkumaan mennessä kuullut pääni sisältä omituisia, vihaisia lauseita ja kiroilevien ihmisten riitelyä.
Pitäisikö näitä hyökkäyksiä vastaan jotenkin suojautua? Olen huono kuvittelemaan suojaavia valopalloja ympärilleni tai pyytelemään apua arkkienkeleiltä tai muilta entiteeteiltä. Jotenkin tuntuu vähän siltä, että onko se nyt ihan välttämätöntä, kun nämä pimeät örkit eivät minua enemmälti pelota. Eihän sitä voi tietää, yrittävätkö ne edes hyökätä kimppuuni. Tai, jos joku päivä hyökkäävät, niin kai niille voi näyttää tunnelin päässä olevaa valoa, sitten siinäkin vaiheessa. Tai heittää ne rakkaudellisella niskaperseotteella, ovesta pellolle.
Mutta, jos tarvitset suojauksia, niin tee ihmeessä niitä. Ehkä minä opin sen homman sitten kantapään kautta, niin kuin monet muutkin asiat 😉
Pilvisestä säästä huolimatta. Aurinkoista viikon jatkoa 🌞🌷🤗🌷🌞
Älä anna vihan hiertää, anna hyvän kiertää 🌼💖🙃💖🌼
Tosi tärkeä aihe ja hyvin sanottu! Ei se ole oikein, että aikuisetkin sortuvat kiusaamiseen ja toisten alas painamiseen. Sulla on hieno asenne, että et vain seiso sivussa vaan puutut, kun näet vääryyttä. Tuo "rauhansoturin" rooli sopii sulle, ja on rohkaisevaa kuulla, että olet valmis seisomaan oikeuden ja hyvyyden puolella, vaikka se ei aina olisikaan helppoa. Ja toi viimeinen ajatus siitä, että rauha löytyy sisältä, on todella osuva – meidän pitäisi kaikkien muistaa se.
VastaaPoistaKiitos mahtavasta kommentista 💖 Iloa ja valoa elämääsi 🌼🤗🌼
Poista