Viime viikolla kevättuuli puhalteli taas vinhaa vauhtia ja linnutkin saivat ilmaa siipiensä alle. Lähimetsän vanhat kuuset heiluivat ja huojuivat, mutta eivät katkenneet, vaikka oksat natisivat ja kävyt lentelivät keväthangelle, oravien iloksi.
Viereisessä metsässä on jykeviä kuusia. Niin paksuja, ettei kädet ympäri yllä. Muutamat varmaankin yli satavuotiaita. Ovat kauan paikoillaan törröttäneet ja nähneet monenlaista kulkijaa. Ovat kokeneet heleät kesätuulet ja paukkuvat talvipakkaset.
Metsän jyhkein kuusi on, maasta latvaan asti, kaksihaarainen. Kuin kaksi vanhaa puuta, sateen pieksämää. Yhteiset juuret, levittäytyvät kauas ja pitävät siamilaiset kaksoset pystyssä. Oksat ovat kietoutuneet toisiinsa, antaen tukea ja turvaa. Uljailta näyttävät katsojan silmään ja levittävät ympärilleen voimakasta, äitimaan energiaa.
Käyn usein koirani Velhon kanssa kävelemässä, siinä jylhässä kuusikossa ja ihastelen varjojen leikkiä, kauniina kesäpäivinä. Halaan puita ja kyselen kuulumisia. Tassuttelemme pitkin pehmeitä, sammaleen peittämiä polkuja ja kiipeilemme kivien päälle. Suosikkipaikkamme on isojen siirtolohkareiden päällä, jotka ovat saaneet sammalhunnun yllensä.
Oravat, harakat ja monet pikkulinnutkin ovat rakentaneet pesiään kuusimetsän siimekseen, joten riittää siellä näin talvellakin iloista elämää. Tallaamme usein Velhon kanssa polkuja umpihankeen, että pääsemme nauttimaan metsän rauhasta näin talvipakkasillakin.
Mukavaa siellä on retkellä käydä ja istuskella keskellä luonnonrauhaa. Kuunnella tuulen huminaa puiden latvuksissa ja tikan taukoamatonta nakutusta. Velholle otetaan tietysti muutama muru evästä mukaan. Sillä sen mielestä retki ilman eväitä, ei ole retki.
Hirvet, peurat, ketut, supikoirat ja jänikset vierailevat monesti tonttimme laidalla. Eksyvät joskus, jopa pihamaalle asti. Pari vuotta sitten syksymyöhään, näimme metsäpolulla karhunkin jälkiä. Oli kulkenut metsikön läpi yöllisellä matkallaan ja etsinyt paikkaa talviunilleen. Onneksi emme törmänneet toisiimme.
Metsäkoneet kaatavat jatkuvasti lähimetsiä niin, että koko kylä ryskää. Hetkessä kaatuvat kuuset ja männyt, tuskasta kiljuen. Jäljelle jää vain hakkuuaukko, jossa ei ole edes, linnuille laulupuuta. Kovin karulta näyttää ympäristö vuosikausia, ennen kuin risukosta alkaa kasvaa, uutta elämää. Onneksi tämä vanha kuusikko on saanut olla rauhassa. Sitä ei ole vielä metsäkone jyrännyt alleen, eikä ihmisten rahanahneus turmellut. Pääsevät metsän eläimet edes jonnekin suojaan, karulta ja kylmältä maailmalta.
Luonnonrauhaa kaikille
Aurinkoisia kevätpäiviä 🌞
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti