Heti ensimmäisen rääkäisyn jälkeen Oy Suomi Ab on lätkäissyt hanuriini polttomerkin, tulikuumalla raudallaan. Lykännyt äitini kouraan nipun sotuja ja hetuja ja käskenyt mennä kotiin kasvamaan. Orja numero 334324 on vastaanotettu, todettu yhteiskuntakelpoiseksi ja liitetty byrokratian rattaisiin. Siitä on alkanut tämä, iloinen ihmiselämä ja ikuinen taistelu, vapaudesta.
On mitattu pituutta, painoa ja päänympärystä ja tarkastettu mahtuvatko ne ennalta määrättyihin raameihin. On tumpattu piikkejä hanuriin, halusit tai et. Pakko, pakko, kun muutkin ottaa. Mikäs hemmetin vastarannankiiski, sinä luulet olevasi? Jonoon vaan ja teuraalle, niin kuin muutkin "lampaat".
Kapinoin piikkejä vastaan jo lapsena ja sain onneksi, kunnon piikkikammon. Se on nimittäin edesauttanut suunnattomasti, niistä vieroittumisessa. Koulun lupalappuihin pyysin ensin isäni nimen ja laitoin sitten jälkeenpäin ruksin kohdalle, ei saa rokottaa. Sen jälkeen olin siitä piinasta vapaa, vanhempieni tietämättä. Tosin hoitajien jäkätystä sain kyllä usein kuunnella, korvat punaisena.
Olen kyllä ollut kapinallinen orja, monessa muussakin asiassa. Halunnut kulkea omia polkujani. Välillä se on onnistunut ja välillä ei.
Tiettyjen sääntöjen mukaan täällä on pakko toimia. Ei niistä kaikista irti pääse, vaikka kuinka rimpuilisi.
Yhteiskunta kutoo sinut vuosi vuodelta tiukemmin verkkoonsa. Se on kuin 8. jalkainen tappaja, joka tukahduttaa haaveesi, toiveesi ja unelmasi.
Olet saalis yhteiskunnan verkossa. Ikuinen orja, niin kauan kuin sinusta on jotain hyötyä, ympärillä jylläävälle koneistolle.
Sinua kiristetään ja kuristetaan, koko elämän ajan. Sinusta puristetaan ulos viimeisetkin ilonpisarat, yhteiskunnan hyväksi. Lopulta ryppyinen, käyttökelvoton nahkasi päätyy, pihan perälle kompostiin maatumaan.
Raha tuo elämään vapauden, vai viekö se sen? Omaisuus kahlitsee ja hallitsee. Rahaa pitää haalia koko ajan lisää ja lisää. Loppuaika pitää istua mammonakasan päällä ja vartioida, ettei pitkäkyntiset rosmot pääse varastamaan omaisuuttasi.
Tämäkö on sitä vapautta, kun pyörit velkavankeudessa koko maallisen elämäsi ajan. Pelkästään sen takia, että saat asua siellä, missä ja miten, itse haluat.
Sitten, kun vihdoin koittaa se päivä, jolloin vapaudut velkasi maksusta, olet jo vanha ja raihnainen.
Ja huomaat, että siihen se meni koko elämä. Rahan perässä juoksemiseen.
Vaikka korona aikana ihmisiltä riistettiin viimeinenkin vapaus, se sai monet riuhtaisemaan itsensä irti tästä yhteiskunnan tukalasta verkosta. Se avasi monen silmät, tälle ympärillämme vallitsevalle hulluudelle. Se nosti kapinan pintaan, oikein toden teolla. Kiitti mulle riitti ja pitäkää tunkkinne, olivat sen ajan tunnuslauseita.
Sen jälkeen mikään ei ole ollut niin kuin ennen, eikä takaisin entiseen, ole paluuta. Ja hyvä niin.
Vastarannan kiiski on herätetty jälleen henkiin, eikä sitä enää kovin helpolla nujerreta. Se on kerännyt aimo annoksen ilmaa siipiensä alle ja on valmis lentämään vapauteen. Hinnalla millä hyvänsä.
Minulla on vapaa mieli tai ehkä olen mielipuoli. Olen taivaan rannan maalari. Tästä eteenpäin lennän vapaana kuin taivaan lintu, eikä kukaan voi siipiäni katkoa. Ei ainakaan, kovin helpolla.
🎵 Maailma on kaunis ja hyvä elää sille. Jolla on aikaa ja tilaa unelmille. Ja mielen vapaus ja mielen vapaus 🎵
Aurinkoisia kevätpäiviä työnorjille ja vapaudessa lentäville 🌞🌸🌼🌸🌞
Annetaan hyvän kiertää 🐛🙃🐛
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti