Sisäinen muutos

 

Taas on koittanut uusi aamu. Aurinko nousee kirkkaana lähimetsän takaa. Tosin taivas on paksussa pilvessä, mutta tiedän, että aurinko paistaa niiden takana. Siellä se on, vaikken sitä näe. Ja sisäinen aurinkoni hehkuu täydellä teholla, joten on aika lähteä taivaltamaan elämänpolkua eteenpäin. Niin kuin tämä iloinen koiravesseli, joka tassuttelee nauraen junarataa pitkin, kohti tuntematonta määränpäätä. Se ei vaivaa päätänsä tämän maailman murheilla, vaan taivaltaa eteenpäin vapaana ja huolettomana.

Tästä päivästä tulee hyvä päivä. Päätin se jo silloin, kun ensi kerran silmäni sängyssä aukaisin. Tänään teen kaikkea mukavaa, iloa ja valoa tuottavaa. Olen onnellinen siitä, että olen elossa. 

Jokainen tuleva päivä olkoon uuden elämäni, ensimmäinen päivä. Ilman mitään ennakko suunnitelmia tai luuloja. Joka päivä voi tapahtua kaikkea, ihanaa ja odottamatonta. 

Kuljen vaan askel kerrallaan polkuani eteenpäin. Katselen ja kuuntelen, tapahtumia ympärilläni. Ihastelen luonnon kauneutta ja talitinttien viserrystä. Ihan kuin näkisin ja kuulisin ne, ensimmäistä kertaa elämäni aikana. Lähimetsän tuuheat kuuset ovat vaihtaneet jo väriä, keväänvihreiksi. Talven sinivihreä tummuus on kadonnut niiden oksilta. 

Ihan selvästi täällä tuoksuu keväälle, vaikka kaikki uusi elämä, on vielä paksun lumikerroksen alla. Jäiset vesipisarat leikkivät, huurteisilla puiden oksilla. Miten ihmeessä äitimaa voi näyttääkin, näin kauniilta.

Onko se uusi maailma jo syntynyt hehkuvasta hiilloksesta, kuin feeniks lintu. Onko kaikki vanha, ruma ja likainen palanut yön aikana poroksi ja lentänyt myllertävien myrskyjen mukana, taivaan tuuliin. 

Tuskin ulkoisessa maailmassa on mitään ihmeellistä tapahtunut. Vain minun sisäinen maailmani muuttuu, pikkuhiljaa. Se miten katson maailmaa. Miten näen, kuulen ja tunnen, ympärilläni olevan todellisuuden tai valheellisuuden. Reagoinko siihen, vai annanko sen mennä menojaan. Annanko kaiken soljua korvasta sisään ja toisesta ulos, puuttumatta siihen. Menettääkö ulkoinen maailma jossain vaiheessa, kokonaan merkityksensä? Mitä jää jäljelle? Vai jääkö mitään? 

Ikkunan edessä leijailee hiljakseen lumihiutaleita, taivaan täydeltä. Taitaa olla yläkerrassa, peittojen pöllytyspäivä. Rauhoittava, levollinen näkymä, kun sitä pysähtyy katselemaan.

Rauhallista viikonloppua kaikille 🔸🌲🌸🙏🌸🌲🔸

Älä anna vihan hiertää 😠 Anna hyvän kiertää 🌞🌷🎡🌷🌞

T: Merja