Orpopojan valssia

 


Voi tätä ihmiselämän iloa ja onnea. Taas on koittanut ankea maanantai. Vapaasta, mukavasta viikonlopusta on jäljellä enää, muisto vain. Työn raskaan raatajat palaavat sorviensa ääreen. Kadut täyttyvät askelista ja kaikilla on kiire, kiire ja kiire. Tämä se on parasta musiikkia, orjuuttajien korville. 


Lauletaanko vielä tämäkin viikko, Orpopojan valssia. Mä oon orpona, mutten orjana. Miksi itkemään, kun onnest' unta nään.

No, osalla työläisistä loma jatkuu tai pikemminkin lakko pakottaa lomailemaan. Sillä eihän nämä jääräpäät suostu periksi antamaan, ei kummassakaan porukassa. 

Taas ovat herrat, kuin kakarat hiekkalaatikolla. Istuvat omissa nurkissaan, eivätkä halua leikkiä keskenään. Ollaan puhelakossa ja pidetään kiinni omista päätöksistä, olivatpa ne sitten oikeita tai vääriä. Mutta periksi ei anneta, ei vaikka koko laiva uppoaisi. 

Mutta mitäpä minä sillä päätäni vaivaamaan. Kyllä päättäjät tietävät mitä tekevät. Meni syteen tai saveen, se on meidän kaikkien parhaaksi.



Mutta sehän tässä sirkuksessa on kyllä tosi hienoa, että kansalle oikein kädestä pitäen näytetään, mitä teatteria tämä kaikki on. Tämähän on sitä parasta valotyötä ja kansan herättelyä. Kyllä luulisi, että pikkuhiljaa alkaisi ihmisten hälytyskellot kilkattaa 🔔


Kauhulla vaan odottelen, että miten se suu sitten pannaan, kun lamput yläkerroissa alkavat syttyä. 

Ja kansakunnan syyttävät sormet  osoittelevat sinne tänne, etsien syyllisiä. Riittääkö pelkkä napina, vai alkaako kunnon kapina? 



Tästäkö se suuri herääminen alkaa, jos lakot vaan edelleenkin, venyvät ja vanuvat, eikä sopua synny ennen kevättä. Jos silloinkaan. Loppuuko bensa tankeista ja tavarat kaupoista? Lähtevätkö hamsterit vaellukselleen, sankoin joukoin? Vai odotellaanko vaan hiljaa sohvannurkassa, kynsiä pureskellen ja kirosanoja jupisten. 

Onhan tämä kyllä sellainen näytelmä, ettei tällaista ole ennen nähty. Ihan mielenkiintoista tätä on sivusta seurata, ainakin vielä tässä vaiheessa. Näemme joka päivä jännittäviä juonenkäänteitä, kuin kauniissa ja rohkeissa konsanaan.

Kenen pokka pitää kauimmin, tässä tuijottelukilvassa? Kuka liittoutuu kenenkin kanssa? Saavatko päättäjät aikaiseksi häät, vai taloutemme hautajaiset? Pullahtaako maailmaan kenties, uusi baby vai 💩? Mutta kuka onkaan lapsen isä ja kuka salaperäinen, ilkeä saksikäsi äitipuoli? Vai onko lapsi sittenkin, menneisyydessä hylätty orpo?  Onko kaikki vaan pelottelua ja huijausta? 


Kun teatteriesityksen lopussa naamiot riisutaan, niin ehkä silloin näemme. Kuka kukin on.

Kuka on hyvien puolella ja kuka näytelmän pahis? 

Vai pelaavatko kaikki kenties, samaan pussiin? Mielenkiintoista 😉




Taitaa tässä riittää vielä pitkäksi aikaa sekä draamaa, että komediaa. Ennen kuin tämä soppa on kypsää ja se syötetään kansalle, karvoineen päivineen. Kyytipojaksi laitetaan taivaan täydeltä kemikaalivanaa ja ripaus hepatiittimetukkaa, pisteeksi i:n päälle. Nami, nami 🥣😋

Kuka on oikeasti tämän orkesterin johtaja? Onko hän maamme sisällä, vai ulkopuolella? Ja kaiken takana. Jäämme innolla odottamaan vastauksia. Ja minä ryömin peiton alle potemaan, keväistä flunssanpoikasta 🤧💦

Aurinkoista kevätpäivää kaikille 🧡🌞💐🌞🧡

Laitetaan hyvä kiertämään 🎠🤗🎠

T: Merja 







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti