Aika entinen ei koskaan enää palaa, eikä sen tietysti tarvitsekaan. Mutta voisihan sieltä, menneiltä ajoilta, ottaa mukaansa kaiken sen, mikä oli paremmin, kuin tässä nykyisessä maailmassa. Puhtaan luonnon, lämpimät kesät, iloiset ihmiset, naapurien ja kanssaihmisten auttamisen, yhteisöllisyyden ja vaikkapa, Suomalaisen sisun.
Ei ennen kuljettu kaiken aikaa, kännykkää kädessä tuijottaen, eikä tietokoneita räpläten. Oli aikaa lasten leikeille ja vanhusten tarinoille. Yksinkertaisessa elämässä, oli hyvätkin puolensa.
Kommentit toisia ihmisiä kohtaan, ovat muuttuneet aivan järkyttäviksi. Järjetön riita saadaan aikaiseksi, aivan mitättömän pienistä asioista. Ja sitten huudetaan naama punaisena, puolin ja toisin.
Onneksi en ole itse joutunut, moisen käytöksen kohteeksi, vaikka somen ihmeellisessä maailmassa, olen muutaman viikon seikkaillutkin.
Olen törmännyt vain mukaviin, iloisiin ihmisiin ja saanut jakaa heidän kanssaan, mielenkiintoisia kokemuksia.
Maailman myrskytuulet ja ihmisten aiheuttamat puhuripyörteet, saavat soihtuni lepattamaan villisti ja meinaavat välillä, sammuttaa sen kokonaan.
Usein se tuntuu muutenkin, ihan hölmöläisten hommalta. Se on, kuin valon kantamista, säkillä pimeään.
Ei tämä maailma näytä siitä, sen valoisammaksi muuttuvan. Taitaa pimentyä, vaan entisestään.
Mitenhän syvälle tässä vielä sukelletaan, ennen kuin tulee pohja vastaan?
Onnistuuko tämä hullunkurinen maailma sammuttamaan kaiken valon, ihmisten sieluista ja sydämistä?
Kova on ainakin yritys. Paksu, harmaa pilviharso peittää vielä auringonkin taivaalta. Vettä ja räntää tulee tälläkin hetkellä, taivaan täydeltä.
Ehkä laitan villasukat jalkaan ja kääriydyn lämpimän peiton sisälle, kuuntelemaan sateen ropinaa ja katselemaan kynttilän lepattavaa liekkiä.
Annetaan hyvän kiertää 💖🙏💖
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti