Tasapainottelua

Tällä viikolla, maailmassa on jyllänneet todella oudot energiat. Kodinkoneita on hajonnut, paketit ovat eksyneet väärään kaupunkiin, netti on pätkinyt, ihmiset ovat käyttäytyneet äkkipikaisesti ja todella oudosti. 

Johtuuko se taivaalla möllöttävästä täysikuusta, vai onko tämä hullu maailma lopultakin menossa, kokonaan pois raiteiltaan.

Suurin piirtein kaikki, on mennyt eri tavalla, kuin olin suunnitellut. Mutta sitten seuraavassa hetkessä, kaikki onkin korjaantunut salamannopeasti, ihan kuin itsestään. On ollut tosi nopeita hyppyjä negatiivisesta energiasta, positiiviseen. Ja vaikka yksi pieni sana, on saattanut muuttaa asioiden kulun yhtäkkiä, laidasta toiseen.

Todella hämmentävää, mutta tässä ja nyt, kaikki on taas hyvin. Ja aurinkokin pilkistelee, jo pilvien raoista.

Samoissa energioissa näkyy seikkailevan luontokin. On tullut, lunta, räntää ja vettä, taivaan täydeltä. On ollut tuulta ja tyyntä, sumua ja pakkasta ja kaikkea muutakin mahdollista keliä, laidasta laitaan.

On riittänyt mutkikasta vuoristorataa, päivästä toiseen ja se on vienyt minut pois, taas kerran, omalta mukavuusalueeltani.

Onhan se tietysti ollut opettavaista, sillä oppiläksyjähän tänne ollaan tultu suorittamaan. Mutta, jos totta puhutaan, en todellakaan nauti tästä sekopäisestä vuoristoradasta. 

Haluaisin mieluummin vetäytyä takaisin omaan rauhaani, hiljaisuuteen metsän keskelle. Jättää koko tämän hullunkurisen maailman taakseni ja paeta vuorille. Sulautua luontoon ja kadota kokonaan, tästä hullusta maailmasta. 

Kulkea metsässä sarvet päässä, hirvien ja peurojen kanssa, tai vaeltaa täysikuun loisteessa, susien kanssa ulvoen.

Metsä on minun kotini ja kaikki sen eläimet, sielunperhettäni. 

Luonnon keskellä vallitsee rauha ja harmonia. Vaikka myrskytuuli pauhaisi ja salamat räiskyisivät taivaalla, kaikki on kuitenkin tasapainossa.

Iltaisin ylläni kaartuva tähtitaivas, tuo lohtua ja turvaa. Aamuisin nouseva aurinko, toivottaa uuden päivän tervetulleeksi.

Ihmisten maailmassa, kaikki on toisin. On pelkoa, vihaa ja sekasortoa. 

Ainaista kitinää ja natinaa. Kaikki on huonosti, eikä mikään riitä. Miten tämä maailma on tällaiseksi muuttunut?

No, siitä viis. Tänään paistaa aurinko tähänkin risukasaan, joten on aika lähteä taas ulos seikkailemaan. Ja nähdä kaikki se kauneus ja yltäkylläisyys, jonka maailma meille antaa. Kaikki ne olemattoman pienet asiat, joista maallinen onni rakentuu.

Tehdään tästä päivästä hyvä päivä, meille kaikille. 🌷😉🍀🐶🌷

Annetaan ilon ja valon loistaa, siellä missä ikänä kuljemmekaan. 

🌞💖🌈💖🌞

Yritetään olla kiitollisia siitä, että olemme elossa. 🙏😇🙏

Ollaan vaan tässä ja nyt. Ja kaikki on hyvin. 🌟🌸🙃🌸🌟

T: Merja