Seisoin eilen illalla pihamaalla koirani kanssa, pimeyden ja hiljaisuuden keskellä. Ylläni tummalla taivaalla, loistivat tuhannet kirkkaat tähdet. Katselin pohjoiselle taivaalle ja esitin taas kerran, hiljaisen toivomuksen.
Hei sielunperhe, Adam ja Elena. Missä teidän alus tänään on? Voisitteko antaa minulle merkin.
Muutaman minuutin kuluttua, vasemmalla välähti kirkas valo. Se välähti paikallaan pysyvän tähden kohdalla, vielä kolme kertaa uudelleen ja katosi sen jälkeen.
Tämä sama tapahtumaketju on toistunut koko talven. Aina, kun taivas on kirkas ja tähdet loistavat, seison pihamaalla, tähtitaivasta ja merkkejä katsellen. Ja joka kerta niitä myös saan.
Tämä on tosi hullua, enkä tiedä miksi näin tapahtuu. Mutta joka tapauksessa, joku niitä merkkejä sieltä taivaalta, pyynnöstäni lähettelee.
Ja vielä hullummalta kuulostaa se viesti, jossa minulle kerrottiin, että Adam olisi kosminen isäni ja Elena kosminen siskoni. Onko tuossa viestissä mitään todenperäistä, vai onko se minun mielikuvitukseni tuotosta. Sitä en tiedä tällä hetkellä itsekään.
Mutta sen tiedän, että merkit ovat todellisia, niitä en sentään pystyisi kuvittelemaan, vaikka ehkä muuten "omituinen otus" olenkin.
Se vaihtaa välillä paikkaa, mutta siellä se on ja merkkejä pyynnöstäni lähettelee.
Mutta miksi se täällä hengailee? Siihen kysymykseen, toivon saavani vastauksen, vielä jonain päivänä.
Ehkä minä olen oikeasti se "hyväntahtoinen muukalainen" sillä en minä tämän blogin nimeä itse keksinyt, joku ne sanat, minun päähäni lähetti. Ja epäilen, että ainakin osa näistä kirjoittamistani jutuista tulee kanavointeina, koska tämä kirjoittaminen tapahtuu välillä, niin automaattisesti ja helposti.
Mutta näillä mennään taas uuteen päivään ja innolla vastauksi odottelen, siltä suurelta jättipäältä, joka maallista taivaltani tarkkailee ja ohjailee.
Mukavaa viikonlopun jatkoa 💛🧡💚
Anna hyvän kiertää 💖💫💖
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti