Luonnonhenkiä

Hiipivä hulluuteni on edennyt jo siihen vaiheeseen, että olen alkanut, joka päivä metsälenkeilläni, jutella puiden ja kivien kanssa. Ja nekin tuntuvat olevan juttutuulella. Mutta, ehkä tämä on kuitenkin paljon normaalimpaa, kuin alieneiden kanssa keskustelu. Tai kukapa sen tietää 🤔

Kyselin rantakallion puilta, että onko kurjaa, kun sataa vettä? Mutta ne huutelivat kaikki innoissaan, että on aivan ihanaa, kuunnella sateen ropinaa.

Oikeassahan nuo ovat, sillä sateen ropinan kuuntelu on meistä ihmisitäkin, mukavaa ja rauhoittavaa puuhaa.

Tylsäähän noilla puilla tuntuu välillä olevan, kun juuret ovat tiukasti maassa kiinni, eivätkä pääse laukkaamaan pitkin metsiä.

Vanhimmat ovat varmaan satakin vuotta paikoillaan törröttäneet, eivätkä kaikki ole koskaan nähneet yhtäkään ihmistä, maallisen elämänsä aikana.

Ainoa ihminen saattaa olla se, joka tulee heidät moottorisahalla kaatamaan. Tai lähettää metsäkoneen tekemään saman tien, sileätä koko metsästä.

Kovasti tuntuvat ilahtuvan, kun joku käy heitä halailemassa ja juttelemassa hassuja juttuja. 

Innostuvat välillä itsekin kertomaan, vanhoja viisauksiaan ja kyselemään minunkin kuulumisiani. 

Tämän taiteellisen koivun, joka on loihtinut kylkeensä kuvan tytöstä kesämekossaan, löysin pari kolme vuotta sitten.

Olen kulkenut samaisen puun vierestä kymmeniä vuosia, mutten ole kuvaa aikaisemmin nähnyt.

Puu on varmaan huudellut minulle vuosikaudet, että herää pahvi ja katso tänne päin. Oletko sinä aivan sokea?

Sokeita ja kuuroja me ihmiset kyllä oikeasti olemmekin. Mennä touhotamme, kiireittemme keskellä, emmekä huomaa, mitä ympärillä tapahtuu.

Mutta onneksi jossain elämämme vaiheessa, saatamme havahtua ja alkaa näkemään ja kuulemaan, ihmeellisiä asioita, ympärillämme vallitsevasta maailmasta.

Liityin eilen sellaiseen ryhmään kuin luonnonhenget. Siellä on tosi mielenkiintoisia ja hienoja kuvia, luonnon ihmeistä ja hengistä.

Luonnontaide on kiehtovaa ja jokainen voi löytää kuvista, mitä ihmeellisempiä yksityiskohtia. Näemme kaikki asiat eri tavalla ja niinhän sen pitää ollakin. 

Kannattaa mennä maadoittumaan luonnon keskelle, aina, kun se on mahdollista. Seurata metsän elämää ja nauttia luonnon kauneudesta. Sillä sitähän meillä täällä riittää. Eikä se maksa mitään.

Iloa ja valoa harmaaseen päivään 

💛🌲🧡🐛🧡🌲💛

Annetaan hyvän kiertää 💫🌼💫

T: Merja