Olishan se aika hienoa, jos ajassa vois matkustaa ja käydä menneisyydessä korjaamassa, kaiken sen mikä, rikottu on. Pienet pelokkaat ihmiset, särjetyt sydämet, petetyt lupaukset, ilkeät teot ja ajatukset. Paljon olis varmaan korjattavaa. Puuttuu vaan se aikakone, jolla sinne menneisyyteen, vois matkustaa.
Voisimmeko elää täällä sitten sovussa, eikä aina toisia haukkua ja kiusata.
Kiusaamiseen törmää aina, joka paikassa. Eikö se ikinä lopu? Eivätkö ihmiset ikinä opi?
Viemmekö sen mukana, vielä sinne uuteen parempaan maailmaan? Jatkammeko saman vanhan kaavan mukaan, hamaan loppuun asti. Olemmeko susia toisillemme, kunnes kuolema meidät erottaa.
Nauravat, ilkkuvat, vähättelevät, mustamaalaavat ja pilaavat toistenkin ilon. Jostain aivan hyttysenpaskan kokoisesta asiasta, vedetään herneet nenään ja syydetään suun täydeltä, sontaa eetteriin.
Ehkä joskus olis parempi, laskea ensin kymmeneen ja pitää vaan lopulta mölyt mahassa. Jos, joku asia ärsyttää niin, onko siitä pakko alkaa kirjoittaa ilkeitä kommentteja. Tuleeko siitä hyvä mieli?
Ja joka kerta, kun tässä maailmassa, joku kiusaa muita, hän pääsee lopulta, kuin koira veräjästä. Kiusaajaa ei saa torua. Hänen ei tarvitse vaihtaa koulua, eikä työpaikkaa. Häntä pitää ymmärtää ja paapoa, sillä hänelläkin on traumoja. Mutta ei häntä kuitenkaan oikeasti auteta, sillä ketään ei todellakaan kiinnosta. Ei vanhempia, ei opettajia, ei koko hemmetin yhteiskuntaa.
On oma vika, jos sinua kiusataan. Olet liian herkkänahkainen. Kasvata suojakuori ympärillesi. Älä välitä. Anna mennä korvasta sisään ja toisesta ulos. Lyö takaisin. Kosta samalla mitalla.
Aurinkoista uutta viikkoa 🌸🤗🌸
Silläkö se kiusaaminen loppuu, jos kiusattu lakkaa olemasta ja elämästä. Kasvattaa kuoren ympärilleen, pysyy kotona, välttelee ihmisiä, vaihtaa koulua ja työpaikkaa. Muuttaa muualle ja katoaa. Tai ajautuu lopulta nurkkaan ja lyö takaisin, kohtalokkain seurauksin.
Kiusaaja löytää aina uuden uhrin ja jatkaa toimintaansa niin kauan, kunnes joku puuttuu siihen ja lopettaa sen. Tavalla tai toisella. Ikävä kyllä, se on siinä vaiheessa usein, jo liian myöhäistä.
Mutta ei hätää, lintukodossa kaikki hyvin. Olemmehan sentään, maailman onnellisin kansa.
Anna hyvän kiertää 💕🌈💕
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti