Matkalla kotiin


Mikä on tämä kummallinen maailma, jonne olen matkallani kotiin, eksynyt. Tämä maailma ei tunnu minulle sopivalta paikalta, vaikka kulkisin sen läpi, laidasta laitaan. Törmään aina "olentoihin", jotka eivät ole kanssani samalla aaltopituudella. 


He eivät ymmärrä minun, enkä minä heitä. Olemme selvästi kotoisin eri ulottuvuuksista, eivätkä maailmamme pysty kohtaamaan.

Siksi olen taas täällä lumotun metsän keskellä, miettimässä keinoja, millä pystyisin selviytymään tehtävästäni ja tuntemaan oloni, edes jotenkin siedettäväksi.

Tämä maailma rullaa radallaan ja tuntuu siltä, ettei mikään muutu. Ei ainakaan parempaan suuntaan.

Ihmiset hyörivät ja pyörivät oravanpyörässään niin kuin ennenkin, eikä ketään tunnu kiinnostavan, mitä täällä maailmassa, oikeasti tapahtuu.

Vai tapahtuuko mitään?


Tätä elämä on ollut aina. Olemme sopeutuneet sen epäkohtiin, emmekä halua muutosta. Se on vaivalloista ja hankalaa. 

On helpompi jatkaa vaan, niin kuin ennenkin ja mennä virran mukana. Yrittää olla ajattelematta mitään sen kummempia ja toivoa, että huomenna kaikki olisi paremmin.

Odotamme päivästä toiseen, että joku muu tekee kaiken puolestamme. Muuttaa maailman paremmaksi, ilman, että meidän tarvitsee laittaa tikkua ristiin, sen edestä.


Emme ymmärrä, että muutos tarvitsee myös tekoja. Ei se tyhjästä synny, eikä taikapallosta eteemme tupsahda, vaikka sitä kuinka hartaasti toivoisimme.

Kuvittelemme, että olemme hereillä ja ymmärrämme kaiken. 

Olemme maailmankaikkeuden viisaimpia olentoja. Ei ole ketään, eikä mitään, meidän yläpuolellamme.

Voi miten väärässä olemmekaan.

Olemme edelleenkin itsekkäitä, tuomitsevia, ymmärtämättömiä, sotaisia ja vihaisia riidankylväjiä.


Tyytymättömiä kaikkeen ja kaikkiin, sillä eihän meille mikään riitä. 

Vaikka, joku toisi meille kuun taivaalta, niin sekään ei riittäisi, vaan vaatisimme aina vaan lisää ja lisää.

Pyyteetön rakkaus on vain kaunis, vaaleanpunainen unelma. Onko se ylipäätään ihmisille, edes mahdollista. Meille luomakunnan kruunuille, jotka emme osaa rakastaa, edes itseämme.

Toivottavasti joskus opimme.



Mukavaa kevätpäivää kaikille 🌟💖🐛🤗🐛💖🌟

Annetaan hyvän kiertää 😍

T: Merja












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti