Palapelielämää

 

Viimeisen neljän vuoden aikana, universumi on kaatanut niskaani, jätesäkillisen palapelin paloja. Omituisia kuvia, sanoja, lauseita, tapahtumia, ääniä, tuoksuja ja ties mitä soopaa. Suurin osa paloista on edelleenkin yksivärisiä, eivätkä kuviollisetkaan palat ole löytäneet tietään, toistensa luo. Palat eivät kerta kaikkiaan, sovi yhteen.

Jätesäkin mukana ei tullut minkäänlaista ohjetta, eikä kuvaa kyseisestä palapelistä. Neuvoja olen pyydellyt, anellut, itkenyt ja rukoillut, mutta niitä ei jostain syystä, haluta minulle antaa. Ei ole vielä oikea aika. Se on ainoa vastaus, minkä olen saanut.

Itsehän olen tietysti tämän tien, jonkunlaisessa sielunsopimuksessa valinnut. Sehän on selvää. Joten turha tämän takia on seinille hyppiä, tai yrittää itseni ulkopuolelta vastauksia etsiä. 

Eivät ne vastaukset tähän arvoitukseen maailmalta löydy, vaan oman pääkoppani sisäpuolelta, tai sieluni syvyyksistä. Ja sieltä niitä olen kyllä yrittänyt etsiäkin, mutta huonolla menestyksellä.

Onhan nyt toki ajan myötä, muutamat palat paikalleen loksahtaneet, mutta ei niistä vielä mitään järkevää kuvaa, ole alkanut muodostua.

Edelleenkin päässäni risteilee tuhansia kysymyksiä, vailla vastausta. Kuvia, sanoja ja lauseita, ilman järkevää merkitystä. Monimutkaisia elämän arvoituksia, ilman selitystä.

Kuka näistä selvän ottaa? Onko näillä omituisilla kuvilla ja tapahtumilla, edes mitään tarkoitusta?

Joku vaan summamutikassa niitä päähäni nakkelee ja seuraa sivusta, nauruntyrskähdyksiä pidätellen. Mitä tästä sekametelisopasta, saan aikaiseksi. Vai saanko mitään?

Kärsivällisyyttäkö tällä minulle opetetaan, vai pitkän pinnani, venyvyyttä testataan. 

Heitänkö hanskani, lopullisesti tiskiin, ennen kuin käämini alkavat kärytä. Se jää nähtäväksi.

Viimeisen kahden viikon aikana on kyllä tapahtunut, paljon uusia asioita. Olen oppinut enemmän, kuin moniin vuosiin. 

Hyppääminen mukavuusalueen ulkopuolelle, on avannut uusia ovia maailmaani. Ja viime päivien tapahtumat, ovat saaneet aikaan, jonkun kanavan aukeamisen pääkopassani. 

Olen ymmärtänyt, että kuulen henkioppaitteni lauseita ja ajatuksia. Ehkä sieltä pikku hiljaa alkaa tulla, myös niitä vastauksia, kiperiin kysymyksiin. 

Voihan se olla, että vielä jonain päivänä, löydän tieni ulos tästä sekavasta labyrintistä. Ihan omin nokkineni.

Tai saan kenties apua reitin selvittämiseen, uusilta kohtalontovereiltani.

Mutta pääasia, että matka jatkuu ja kuljemme yhdessä eteenpäin. Toinen toistamme tukien ja käsi kädessä kulkien.

Kyllä me vielä jonain päivänä perille löydämme, minne ikinä sitten olemmekaan menossa 😉

Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille 🌟🌸🌞🌸🌟

Annetaan hyvän kiertää 🌼💖🙃💖🌼

T: Merja