Kuunsirppi loistaa taivaalla valoaan ja otavan seitsemän tähteä, tuikkivat pääni yläpuolella. Seison taas pihamaalla, pimeyden ja hiljaisuuden keskellä. Katselen ylleni kaartuvaa tähtitaivasta ja odotan viestejä sielunperheeltäni.
Tämä on taas yksi näitä hulluja juttuja, joita minulle tapahtuu. Tositarina siitä tilanteesta, jonka keskellä tällä hetkellä elän.
Kääntelen päätäni, joka suuntaan, mutta taivaalla ei näy mitään liikettä. Ei edes satelliitteja.
Kuulen aivan selvästi ajatuksissani, katso kotisi yläpuolelle, savupiipun viereen.
Hätkähdän ja ajattelen, että nyt kyllä karkasi viimeisetkin muumit laaksosta ja alan sekoilla oikein tosissaan.
Tuijotan taivasta silmä tarkkana ja tuskailen, kun siellä ei näy mitään ihmeellistä.
Hetken päästä kuulen, sisäisillä korvillani. Odota hetki, tulemme lähemmäksi. Se kestää jonkun aikaa, odota. Ajattelen, että mitä hemmettiä täällä oikein tapahtuu.
Sormia paleltaa ja tekisi mieli jo lähteä sisälle, mutta joku tokaisee. Älä mene vielä. Odota hetki. Olemme tulossa. Ihan kohta.
Tuijotan edelleen savupiipun viereistä taivasta ja mietin, tältäkö se hiipivä hulluus tuntuu. Sillä hetkellä taivaalla välähtää kirkas valo ja ymmärrän, että siellä heidän aluksensa taas on.
Mutta tällä kertaa myös lamppu syttyi päässäni ja ymmärsin vihdoin viimein, että kuulen heidän viestinsä. Ihan oikeasti.
Se näytettiin minulle oikein rautalangasta vääntäen. Usko jo sinä kuulet, mutta et osaa erottaa omia ajatuksiasi, meidän ajatuksista.
Luota, luota ja luota. Ja opettele erottamaan ajatukset toisistaan. Näetkö nyt, että kaikki ei ole vain mielikuvituksesi tuotosta.
Kyllä minä näen, mutta on välillä tosi vaikea uskoa ja ymmärtää, miksi nämä asiat tapahtuvat, juuri minulle.
Olen ollut koko pitkän elämäni ihan tavallinen hoomoilanen, mutta nämä viimeiset neljä vuotta ovat kääntäneen pienen maailmani ylösalaisin.
Maailma sisäpuolellani on ylösalaisin, mutta kuitenkin aika hyvässä järjestyksessä. Elän enimmäkseen, pelottomassa rauhan tilassa.
Ja maailma ulkopuolellani on myös ylösalaisin ja täysin sekasorron vallassa. Joten on tässä pienelle tähtimatkaajalle temmellyskenttää ihan tarpeeksi. Ja täysi työ pitää pää kasassa. Varsinkin, kun olen tallannut tätä polkua tosi yksin.
Onneksi tällä viikolla on löytynyt joukko kohtalontovereita. Kiitos heille kaikille jo tässä vaiheessa, vaikka matka on vasta alussa 💖
Aurinkoista viikonloppua 🌟🌼👽🌼🌟
Anna hyvän kiertää 🔆🙃🔆
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti