Äärimmäisyydestä toiseen

 



Olen mielenkiinnolla seurannut maailman menoa ja sitä, kuinka ihmiset käyttäytyvät kuin tuuliviirit. Monet saattavat pyörähtää hetkessä, äärilaidasta toiseen. Ihmettelen, mikä saa ihmiset toimimaan tällä tavalla.

Olen itse ollut aina neutraali keskitien kulkija. En ole ikinä edes fanittanut ketään laulajaa, näyttelijää, idolia tai seurannut guruja tai uskonnollisia johtajia.

En ole kuulunut minkäänlaisiin ryhmiin tai kuppikuntiin, enkä kuulu tälläkään hetkellä, paitsi muutamaan facebook ryhmään. 

Kuljen vaan omaa polkuani ihmetellen ja tarkkaillen. Teen sitä, mikä tuntuu minusta, hyvältä ja oikealta.



Olen kiinnostunut kaikesta, monista asioista ja ilmiöistä, mutta en halua valita puoltani tai lukkiutua yhden aatteen kannattajaksi.

Maalaan maailmaani niillä väreillä, joita haluan elämässäni nähdä. Sillä tämä on minun elämäni, ei kenenkään muun.



En ymmärrä, mitä tapahtuu ihmiselle, joka yhdessä yössä hurahtaa henkisestä ihmisestä, kiihkouskovaiseksi.

Mikä on se kokemus, joka kääntää koko maailman hetkessä ylösalaisin ja kaikki entinen on yhtäkkiä, saatanasta kotoisin.

Voiko se tapahtua meille kaikille, vai onko se vaan näitten tuuliviirin lailla elävien ihmisten ongelma.

Todella mielenkiintoista.




Olishan se aika koomista, jos minäkin näkisin yhtenä kauniina päivänä valon ja alkaisin seuraavassa hetkessä, paukuttaa teitä, "paholaisen riivaamia syntisiä", raamatulla päähän.

Hokisin päivät pitkät, että jooga on saatanasta ja tarotkortit ja shamaanirummut pitäis polttaa roviolla. Täytyy vaan toivoa, etten ole sinne "sielunsopimukseen", sellaista lystiä itselleni valinnut. 


Tuntuu, että nämä uskoon tulevat ovat jotenkin tosi ahdistuneita. Kun kaikki entinen elämä onkin ollut väärin ja syntiä, niin he kokevat syvää tuskaa ja häpeää.

Ei ole hyvä olla, jos on paha olla.

Ja mikä heidät ohjaa tuomitsemaan ja manaamaan, kaikki toisin ajattelevat, helvetin tuleen.

Onko se pyhä henki, vai paha henki?

Oma voima on kuulemma kaikkein pahinta mitä voi olla. Eli se on heitettävä ensimmäisenä jorpakkoon. Ja sitten sitä mennään taas, kuin pässit narussa.

Se, että minä "uskon" vaikkapa ufoihin, ei sulje pois sitä, etten voisi uskoa Jumalaan tai Kristusvaloon tai rakkauteen. Miksi sitä nyt kukakin haluaa nimittää.



Mutta en minä halua tuomita ketään. Jokainen saa uskoa, vaikka joulupukkiin, jos haluaa. 

Eihän meistä kukaan tiedä, mikä on se ainoa oikea todellisuus. Ja kuka meistä on oikeassa ja kuka väärässä.

Joten oliskohan vaan parasta yrittää elää sovussa kaikkien kanssa. Ja keskittyä elämään, vaan sitä omaa elämää, niin kuin itse haluaa.






Aurinkoista kesän jatkoa 💛🐝💖🐝💛


Annetaan hyvän kiertää 🌸🌸🌸🌸🌸


T: Merja

























Ei kommentteja:

Lähetä kommentti