Leijonaportti 888

 


Leijonaportin energiat jylläävät ja saavat mieleni levottomaksi. Ajatukset poukkoilevat asiasta toiseen. Päivät ovat täynnä, outoa odotusta, vaikkei tietoisesti mitään odottaisikaan.

Se jokin on tulossa, aivan nurkan takana. Sieluni tietää, mitä se on, muttei kerro. Universumi kasaa lisää, tummia pilviä taivaalle. 


Olipa se nyt mitä tahansa, toivon, että se jo alkaisi. Parempi kerta rytinä, kuin ikuinen kitinä.

Meidän on kohdattava se myrsky, silmästä silmään, kuin lastenlaulussa, leijonaa mä metsästän. 

Edessä on suo, märkä upottava suo. Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, sitä ei voi kiertää...täytyy mennä läpi.

Kohtaamme sen, menemme läpi ja tulemme ulos myrskyn silmästä entistä vahvempina. Voittajina.

Joten eihän meillä mitään hätää ole. Kaikki menee niin kuin on tarkoitettu. 


Jos kuljet mieli avoinna ja aistit kirkkaina, voit ehkä nähdä, kuinka uusi polku avautuu eteemme, askel askeleelta.


Voimme maalata uuden maailman, uusilla väreillä. Tehdä siitä paremman ja kauniimman paikan, meille kaikille.

Jättää taakse kaiken sen, mitä emme enää halua, edestämme löytää.

En minä kyllä mihinkään paratiisiin usko, jossa leijonat ja lampaat elävät sulassa sovussa keskenään ja kaikki on niin ihanaa. Se kuulostaa mielestäni, aika epärealistiselta. 

Enkä usko enää siihenkään, että me valopäät pääsemme tästä, kuin koirat veräjästä.



Kyllä me kaikki menemme läpi tästä mankelista, olimme sitten hereillä tai emme. Ei tästä kukaan selviä kuin koira veräjästä, syömällä poppareita ja katselemalla näytelmää sivusta. Sen aika on jo ohi.

Mutta ainahan sanotaan, ettei kenellekään anneta liian suurta taakkaa kannettavaksi. Kaikesta selviää aina jotenkin. Ennemmin tai myöhemmin.


Eihän tätä maailmaa hetkessä keikauteta uusille raiteille. Kunhan nyt saisimme, edes jotain järkeä, tähän hulluun ylösalaisin maailmaan.

Olishan se tosi hienoa, jos löytäisimme rauhan sisältämme ja lakkaisimme sotimasta ja tappamasta toisiamme.

Lopettaisimme toistemme tuomitsemisen ja haukkumisen.

Oppisimme olemaan armollisia sekä itsellemme, että muille.

Kulkisimme yhdessä eteenpäin, sydämet valoa loistaen.


Suuria toiveita ja hulluja haaveita. Toteutuuko niistä joku, tai ei yksikään. Se riippuu, meistä jokaisesta.

Nyt on muutoksen aika. Haluatko sinä muuttua?





Aurinkoisia kesäpäiviä ✨🌺🐝🌺✨


Annetaan hyvän kiertää 💖😇💖


T: Merja








 







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti