Olen viettänyt leppoisia, aurinkoisia kesäpäiviä, maaseudun rauhassa. Lenkkeillyt koiran kanssa pitkin mustikkametsiä, kasvatellut perunoita, kurkkuja ja tomaatteja. Olen yrittänyt keskittyä nauttimaan jokaisesta hetkestä ja kesästä, joka kiitää ohi huimaa vauhtia, kohti syksyä.
Elokuun alussa näin taas näyn, silmät kiinni. Vanha vihreä ovi avautui ja sen takaa tuli esiin, kodikas, hämärä huone.
Oma rauha, tasapaino ja hiljaisuus.
Eilen päätin, että palaan, pikku hiljaa takaisin blogini pariin ja jätän taakseni "facebookin illuusiomaailman".
Olen tullut siihen tulokseen, että se ei ole oikea paikka "introvertille erakolle".
Some varastaa liikaa aikaamme. Se syö energiaa, kuin harmaa ankeuttaja. Kaikki se negatiivinen, sekametelisoppa mikä siellä pyörii, ahdistaa ja tappaa lopulta luovuuden.
Facebook on kuin pohjaton likakaivo, jonka paskapyörre imaisee ihmiset sisälleen ja tappaa lopulta kaiken aitouden.
Some koukuttaa, aiheuttaa addiktioita. Sen illuusio saa ihmiset kuvittelemaan, että he putoavat "kavereiden" ja maailman kyydistä, jos ovat hetkenkin sieltä pois.
Mutta todellisuudessa se oikea, aito elämä on somen ulkopuolella. Ja siellä meidän olisi tarkoitus elää.
Onhan siellä somessa tietysti niitä hyviäkin puolia, mutta niitä ei ole tarpeeksi, ainakaan minulle. Kaikki se negatiivisuus, riitely, toisten mollaaminen yms. hyökkää silmille, vaikka yrittäisi pysytellä tyynemmillä vesillä. Se syö energiaa ja tappaa elämänilon.
Kännykkä ei ole kasvanut kiinni käteeni, eikä some ole vielä imaissut minua, pohjattomaan kaivoonsa.
Olen pitänyt sieltä muutaman kerran taukoa ja parin päivän jälkeen alkaa tuntua siltä, etten enää edes halua mennä sinne takaisin.
Siispä on aika kiittää ja kumartaa ja poistua siltä näyttämöltä. Eli en aio enää jakaa sinne postauksiani.
Jos joku näitä ajatuksiani haluaa lukea niin sen voi tehdä tästä eteenpäin, täällä blogissa.
Tilini pysyy siellä vielä, ainakin toistaiseksi ja voihan se olla, että käyn siellä joskus piipahtamassa.
Tällä hetkellä tuntuu siltä, että nyt on jatkettava matkaa tai paremminkin, palattava takaisin, sinne mistä lähdin liikkeelle. Tämä blogi on se minun ikioma juttuni. Tätä minä haluan tehdä ja nauttia omasta rauhastani, luonnon keskellä.
Mutta aika näyttää, minne vie, moponi tie....
Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille 💕
Annetaan hyvän kiertää ✨🤗✨
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti