"Virtuaalimaailma"

 

Yritin olla taas kerran laumassa, tosin vain facebookin ihmeellisessä maailmassa, joka oli ihan jotain muuta, kuin yhdessä olemista ja tekemistä. Muutamat tekee ja suurin osa porukasta, vaan ruokailee valmiissa pöydässä.

Se oli kuin joku "virtuaalimaailma", jossa luomme itsestämme uuden hahmon, sellaisen jonka muut ihmiset haluavat meistä nähdä tai muokata. Ajan myötä se tappaa, oman ajattelun ja aitouden.

Kuljin sen maailman läpi katsellen, kuunnellen ja ihmetellen. 

Ihmiset ovat tulleet nykymaailmassa, niin mukavuudenhaluisiksi, etteivät halua enää nähdä vaivaa minkään asian takia. Menevät mieluummin yli sieltä, missä aita on matalin.

Onhan se tietysti ihan ok ja ymmärrettävää, tämän kiireisen maailman keskellä, missä aika on rahaa.

Ryhmissä jaetaan paljon toisten ihmisten keksimiä juttuja, ajatuksia, mietelauseita yms. sen sijaan, että joku yrittäisi luoda jotain, omaa ja aitoa.

Onhan siellä tietysti myös niitä ihmisiä, jotka kirjoittavat itse, vaikkapa runoja tai jakavat omia ajatuksiaan. 

Mutta ne jutut eivät suurta massaa enemmälti kiinnosta. Ihmiset eivät jaksa lukea pitkiä kirjoituksia. Ei ole aikaa ja keskittymiskykykin taitaa olla vähän, sitä ja tätä. 

Suuri massa toimii, kaikki heti mulle periaatteella. Se haluaa kaiken valmiiksi pureskeltuna, mahdollisimman pienessä ja tiiviissä paketissa. Suuri massa ei jaksa laittaa tikkua ristiin, minkään asian takia. Eikä yleensä anna kenellekään mitään, pelkästään ottaa. Siksi varmaan monet ryhmät ovat aika, vaisuja ja kuolleita.

Ilmapiiri ei useinkaan kannusta omaan ajatteluun, tekemiseen ja luomiseen. Päinvastoin, se pienentää ja latistaa. Moni pelkää saavansa ikäviä kommentteja tai hullun leiman otsaansa ja jättää siitä syystä, ajatuksensa jakamatta.

Erilaisuus ei ole valttia, se on kirous, joka usein aiheuttaa muissa kateutta ja juorukellojen kilkatusta.

Ympäristö muokkaa usein jopa tiedostamattomasti ihmisten ajatusmaailmaa ja asettaa ajan kuluessa "omituiset otukset" takaisin ruotuun.

Kyllähän jokainen voi hetken leikkiä joukon mukana ja yrittää sopeutua, mutta luulisi, että jossain vaiheessa raja tulee vastaan. Minulle se tuli vastaan jo muutamassa kuukaudessa, vaikken siellä kovin paljon aikaa edes viettänytkään. Mitä tapahtuu ihmisille, jotka pörräävät tuollaisessa hullunmyllyssä vuosikausia?

Toisten tahtoon taipuminen tai jatkuva ihmisten miellyttäminen, on tuhoon tuomittua puuhaa.

Jos täytyy olla vaan hiljaa tai pitää koko ajan, kieli keskellä suuta, niin se on tosi rasittavaa.

Se syö kaiken energian ja tappaa elämänilon.

Ja monethan tietysti käyvät vetämässä somessa herneet nenäänsä, joka päivä ja aiheuttavat ryhmissä, kiehuntaa ja kuohuntaa. 

Onhan se hyvä taistelutanner niille, jotka hakevat elämäänsä säpinää. 

Juorut leviävät kulovalkean tavoin ja mielenkiintoisia juonenkäänteitä riittää, kuin kauniissa ja rohkeissa konsanaan. Ja siitähän se suuri massa tykkää, kuin hullu puurosta. 

On se vaan ihanaa, onnea ja autuutta, olla taas omassa rauhassa. 

Mukavaa viikonloppua 💖🤗💖

Anna hyvän kiertää 🌷🌟🌷

T: Merja