Et ole yksin

Olen tällä viikolla seisonut, monena iltana, pihamaalla ja ihaillut ylleni kaartuvaa tähtitaivasta. Tuntuu siltä, että joka ilta taivaalle ilmestyy aina vaan enemmän tähtiä. Niitä oli eilenkin ihan tuhottomasti ja liikennettä riitti, joka suuntaan.

Olen saanut tuttuja merkkejä aina, kun olen niitä "avaruuskavereilta" pyydellyt. 

Kirkkaita välähtäviä valoja, sekä paikallaan pysyviltä tähtikuvioilta, että liikkeessä olevilta kohteilta.

Välillä merkkejä on vain yksi, mutta toisinaan, kun esitän kysymyksiä, saatan saada useampiakin. Ihan kuin joku, tuolla tummalla yötaivaalla vastailisi kiperiin kysymyksiini.

Onko se taas sitä sattumaa tai mielikuvitukseni tuotosta, mene ja tiedä.

Mutta onhan tämä kuitenkin tosi mielenkiintoista ja jännittävää. Mitä me pienet "maan matoset", lopultakaan tiedämme yhtään mistään.

Meidät heitetään tänne maailmaan avuttomina ja muisti puhtaaksi pyyhittynä.

Kaikki entiset elämät ja kokemukset, ovat kadonneet taivaan tuuliin.

Jossain elämämme vaiheessa saatamme alkaa muistaa entisiä tapahtumia, tai sitten emme.

Monet kertovat muistavansa, mutta ymmärrämmekö kuitenkaan niiden tarkoitusta.

Aloitamme aina uudelleen alusta ja juuri, kun kanavamme alkavat aueta, elämänpolkumme lähestyy jo loppua.

Sama murmelinelämä jatkaa kiertokulkuaan, uudestaan ja uudestaan. Olemme jääneet pyörimään loputtomasti, vanhaan luuppiin, josta ei tunnu olevan mitään ulospääsyä.

Ihmiset ovat nähneet ufoja ja avaruuden olentoja, jo aikojen alusta asti.

Vanhat kuvat heistä kertovat meille tuttua tarinaa, mutta jokainen sukupolvi aloittaa asian tutkimisen, aina uudestaan alusta.

Sillä oletuksella, ettei ufoja ole olemassa.

Kaikki asiat salataan, peitellään, valehdellaan ja taas meitä viedään, kuin pässiä narussa.

Jos, joku uskaltautuu puhumaan alieneista, hänet leimataan sekopääksi ja pahimmassa tapauksessa laitetaan pillerihumalassa pehmustettuun koppiin, selviämään houreistaan.

Mielestäni on täysin järjenvastainen ajatus, että me ihmiset muka olisimme maailmankaikkeuden viisaimpia olentoja.

Pyörimme tällä pallolla, oman napamme ympärillä ja kuvittelemme, että kaikki nuo tähdet ja planeetat on laitettu taivaalle killumaan, vain meitä varten. 

Kun kuljen täällä ihmisten joukossa ja ihmettelen maailman menoa, toivon todella, että tuolla jossain, maailmankaikkeuden keskellä, on viisaampia sivilisaatioita.

Sillä, jos me ihmiset olemme, kaiken tämän keskellä ihan yksin, niin sitten olemme kyllä todella pulassa.

Mutta onneksi näin ei ole.

Emme ole koskaan yksin, näkymätön maailma on jatkuvasti ympärillämme.

Toivottavasti jonain päivänä, me kaikki pystymme näkemään sen. Ja ymmärrämme, mikä on tämän kaiken tarkoitus.

Meillä on vielä miljoonia kysymyksiä, vailla vastauksia.

Ääretön maailmankaikkeus ympärillämme, kätkee sisälleen, loputtomasti ratkaisemattomia salaisuuksia.

Ja ainakin minä, haluaisin saada niihin vastauksia.

Niitä odotellessa, matka jatkuu...

Aurinkoista viikonloppua 💛🍁🐛🍂💛

Anna hyvän kiertää 🌺🐝🌺🐝🌺

T: Merja