Syksy tuli yhdessä yössä ja lämpötila laski kertaheitolla kymmenen astetta, mutta onneksi aurinko sentään vielä paistaa.
Eilen lentokoneet kylvivät täällä taivaalle, niin paljon vanoja ristiin rastiin, etten ole koskaan ennen nähnyt. Ja sama meno jatkuu vielä tänäänkin. Aivan uskomatonta touhua ja kansa maksaa, ellei kuole kemikaali myrkytykseen ennen sitä.
Mutta se on tietysti sen ajan murhe, eihän tästä elämästä hengissä kuitenkaan selviä.
Jos kaikki mitä maailmassa tapahtuu, on meidän korkeimmaksi parhaaksi, niin kai se on sitten tuo taivaan sumutuskin.
Ehkä saamme juuri sitä minkä ansaitsemme, tai mitä olemme vuosikymmenet manifestoineet.
Oppiläksyt ovat meille opiksi ja herätykseksi, vaikka ne sillä hetkellä tuntuvat olevan, ihan hanurista kotoisin.
Mutta hei nyt on hieno, aurinkoinen, syyspäivä ja minä ainakin tykkään syksystä.
Siitä ihananasta väriloistosta, jonka äitimaa loihtii, silmiemme eteen.
Aamulenkillä oli kiva katsella, kun tuuli lennätti keltaisia koivunlehtiä pitkin pihoja ja polkuja, niin että maa peittyi kauttaaltaan, keltaiseen vaippaan.
Tuntui, että nuo kullankeltaiset lehdet valaisivat maallista polkuani, auringon luodessa niihin kirkkaita säteitään.
Vaahteroiden ja haapojen latvuksetkin alkavat saada pikkuhiljaa punaa poskiinsa ja kohta koko tienoo kylpee ihanassa väriloistossaan.
Tuulenpuuskat pudottelevat omenapuiden alle kesän viimeisiä omenoita ja pulleita puolukoita on vielä metsät ja mättäät täynnä.
Viileät, kuulaat syyspäivät ovat ihan mukavaa aikaa ja iltojen pimetessä, voi taas alkaa istuskella kynttilänvalossa.
Tuohan syksy tietysti tullessaan, myös myrskyä ja sadetta, mutta eihän me sokerista olla, tai en minä ainakaan.
Mukavia syyspäiviä ✨🍂🍏🍂✨
Anna valosi loistaa 🌟🤗🌟
Ja laita hyvä kiertämään 🌺🐢🌺
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti